Perussaldo on mittaustyyppi, joka lisää pääomatilin ja vaihtotilin saldot keinona tunnistaa tietyn maan maksutase. Tätä erityistä mittausta voidaan käyttää arvioimaan maksutase sellaisena kuin se koskee kaikkia kansallisia yksityisiä ja julkisia toimialoja tai koko liiketoimintaa kokonaisuutena. Strategia tarjoaa toimivan vaihtoehdon käyttää muita lähestymistapoja maksutaseen saavuttamiseksi.
Tietyn ajanjakson maksutaseen tunnistamisen tarkoituksena on määrittää maahan tulevan rahan määrän ja muihin maihin virtaavan rahan määrän välinen suhde. Ihannetapauksessa näiden kahden summan välinen tasapaino on alueella, jonka kansakunta pitää hyödyllisenä kyseisen maan sisäiselle taloudelle. Jos perussaldo osoittaa, että rahan sisään- ja ulosvirtauksen ero ei ole hyväksyttävissä rajoissa, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi ja tasapuolisemman tasapainon palauttamiseksi.
Koska maksutase lasketaan yleensä vähintään neljännesvuosittain, perussaldon tunnistamisen tuloksena on suhteellisen helppoa tunnistaa äskettäin nousevat suuntaukset, joilla voi olla pitkän aikavälin seurauksia kansantaloudelle. Jos esimerkiksi perussaldo osoittaisi, että rahavirtojen väheneminen maahan oli alkuvaiheessa, hallitus voisi ryhtyä toimiin erilaisten politiikkojen ja menettelyjen toteuttamiseksi, jotka ajan mittaan ohittavat trendin ja minimoivat sen vaikutuksen talouteen yleisesti. Tästä näkökulmasta perustaseen tuottamat tiedot ovat erittäin arvokkaita, koska ne mahdollistavat valmistautumisen ennakoitujen tapahtumien käsittelemiseen tavalla, joka lisää mahdollisuuksia säilyttää vakaa talous jopa epätoivotun talouskehityksen edessä.
Vaikka ihanteellinen perustasapaino on itse asiassa nolla, mikä osoittaa täydellisen tasapainon rahan sisään- ja ulosvirtauksen välillä, kansat kokevat tämän ilmiön harvoin, jos koskaan. Useimmat maat tunnistavat ylijäämän ja alijäämän välisen alueen, jota pidetään hyväksyttävänä, rajojensa sisällä toimivien resurssien ja toimialatyyppien erityispiirteiden perusteella. Jos perussaldo ilmaisee tulevan liikkeen tämän alueen ulkopuolella, voidaan toteuttaa strategioita tämän liikkeen hidastamiseksi ja estääkseen tämän suuntauksen vaikutuksen aiheuttamasta niin paljon vahinkoa taloudelle kuin olisi tapahtunut, jos kehitystä ei olisi koskaan tunnistettu.