Termiä ”Peter Panin oireyhtymä” käytetään joskus epävirallisesti kuvatakseen ihmisiä, jotka ovat sosiaalisesti epäkypsiä. Peter Panin oireyhtymä ei ole lääketieteellisesti tunnustettu diagnoosi, ja siitä käytävät keskustelut näkyvät ensisijaisesti poppsykologian alalla, vaikka sosiaalistumisongelmat ovat varmasti hyvin todellinen ongelma kaikkialla maailmassa, ja niitä voitaisiin todennäköisesti tutkia tarkemmin. Dan Kileylle on yleensä myönnetty termin keksiminen vuonna 1983 samannimisessä kirjassaan, ja Kiley on myöhemmin tutkinut asiaa myös muissa teksteissä.
Peter Pan on kuvitteellinen hahmo, jonka on luonut kirjailija JM Barrie 1900 -luvun alussa. Hän on poika, joka ei koskaan halua kasvaa, lentäen Never Never Landiin ja ryhtymällä monenlaisiin seikkailuihin.
Kiley teorioi, että jotkut ihmiset kypsyvät aikuisikään fyysisesti, mutta säilyttävät lasten mielen. Heillä on vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa, ja he käyttäytyvät usein äärimmäisen kypsymättömästi, kieltäytyvät ottamasta aikuisten velvollisuuksia, harjoittavat lapsellista käyttäytymistä ja emotionaalisia äärimmäisyyksiä ja kokevat vihanpurkauksia ja muita tunteita. Kiley loi termin “Peter Panin oireyhtymä” kuvaamaan tätä väittäen, että oireyhtymää havaittiin pääasiassa miehillä.
Ajatus siitä, että jotkut ihmiset kieltäytyvät kasvamasta, on tuskin uusi. Jung kirjoitti esimerkiksi teoksissaan paljon puer aeternuksesta tai ”ikuisesta pojasta”. Ihmiset, joilla on Peter Panin oireyhtymä, kärsivät sosiaalisista tilanteista, koska he eivät kykene käsittelemään henkisesti aikuisten asioita ja heidän vastauksensa elämän tapahtumiin ovat lapsellisia. Oireyhtymä johtuu luultavasti sosiaalistumisongelmista, joita esiintyy lapsuudessa, jolloin lapsille ei anneta mahdollisuutta kasvaa, ja jotkut psykologit ovat teoreettisesti arvioineet, että liian suojaava vanhemmuus voi olla merkittävä rooli Peter Pan -oireyhtymän ilmaantumisessa.
Koska Peter Panin oireyhtymä ei ole tunnustettu psykologinen ongelma, ei ole olemassa vakiintunutta hoitoa. Emotionaalisesti kehittymättömät ihmiset voivat kuitenkin hyötyä psykologin palveluista, jotka saattavat pystyä käyttämään käyttäytymistä, puheterapiaa ja muita tekniikoita kannustaakseen potilasta kasvamaan. Kuten monet psykologiset ongelmat, hoito on tehokkainta silloin, kun potilas etsii sitä aktiivisesti ja haluaa muuttaa käyttäytymistään, koska tämä tarkoittaa, että potilas on valmis panostamaan hoitoon, jotta se toimisi.