Joissakin tapauksissa suulliset sopimukset ovat sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia. Yhdysvalloissa on kuitenkin lukuisia tapauksia, joissa suullisia sopimuksia ei voida hyväksyä. Tämä johtuu petosten määräyksestä, joka on osa sopimusoikeutta, joka edellyttää tiettyjen sopimusten tekemistä kirjallisesti.
Petosasetuksella voi olla useita tarkoituksia. Se on suunniteltu ensisijaisesti tarjoamaan suojaa vilpillisiltä toimilta. Kirjallisten sopimusten vaatiminen voi myös auttaa varmistamaan, että kaikki osapuolet ovat tietoisia kaikista sopimusehdoistaan. Lisäksi sopimusten vaatiminen kirjallisina voi auttaa tuomioistuimia tekemään päätöksen silloin, kun tiettyjen sopimusehtojen rikkomisesta syntyy kiistaa.
Tämän perussäännön alaiset sopimustyypit voivat vaihdella. On kuitenkin joitain yleisiä. Näitä ovat avioliitto- ja maansiirtosopimukset sekä tavaroiden myyntiin liittyvät sopimukset, joihin sovelletaan yhtenäistä kaupallista säännöstöä (UCC).
Petoslaki edellyttää muutakin kuin kirjallisia sopimuksia. Se määrää myös tekijöitä, jotka on sisällytettävä näihin sopimuksiin. Yleensä kaikki sopimuksen osapuolet on nimettävä. Tämä voi sisältää sekä ensisijaiset osapuolet, kuten ostajat ja myyjät, että toissijaiset osapuolet, kuten rahoittajat ja jakelijat.
Petossääntöjen mukaisessa sopimuksessa on esitettävä kirjallisen sopimuksen tarkoitus. Siinä olisi esitettävä selkeästi ehdot, joista sopimuspuolet sopivat. Petosten sääntö edellyttää myös, että kaikkien sopimuspuolten on oltava allekirjoittaneet kyseisen sopimuksen.
Ajattele esimerkiksi, että ostaja ja myyjä ovat sopineet tontista. Tässä esimerkissä ostaja allekirjoittaa sopimuksen, mutta myyjä ei. Myyjä ei yleensä voi ryhtyä toimiin ostajaa vastaan, jos hän ei osta omaisuutta, vaikka ostajan allekirjoituksessa näkyy hänen alkuperäinen suostumuksensa tapahtumaan. Poikkeus tähän vaatimukseen on silloin, kun sopimukseen sisältyy tavaroiden myynti, joihin sovelletaan UCC: tä. UCC sanoo, että vain sopimuksen kiistävän osapuolen on allekirjoitettava sopimus.
On ymmärrettävä, että petosten laki ei mitätöi sopimuksia. Sen sijaan laissa esitetään tilanteet, joissa sopimus voidaan mitätöidä. Ero on siinä, että riidanalainen sopimus ei ole automaattisesti täytäntöönpanokelvoton, koska jotakin petosasetuksen osaa ei noudatettu. On tapauksia, joissa petosasetuksen mukaan mitätöitäviä sopimuksia voidaan panna täytäntöön.
Tämä voi tapahtua, kun osittainen suorituskyky on tapahtunut. Tämä tarkoittaa, että yksi tai useampi osapuoli on jo toteuttanut tiettyjä toimia, jotka tunnustavat sopimuksen olemassaolon. Sopimukset, jotka eivät täytä petosasetuksen vaatimuksia, voidaan panna täytäntöön myös silloin, kun on olemassa tuotteita, jotka on valmistettu erityisesti. Tällainen tilanne voi syntyä, jos ravintola määrää räätälin räätälöimään univormut ravintolan logolla ja yrittää sitten vetäytyä sopimuksesta. Ravintolan vapauttamista sopimuksesta petosten sääntöjen vuoksi pidetään yleensä erittäin epäoikeudenmukaisena räätälöintiä kohtaan.