Petos on kolmannen osapuolen tahallinen petos, joka aiheuttaa uhrille jonkinlaista haittaa. Petoksia on monenlaisia, mukaan lukien posti-, lanka-, arvopaperi-, kiinteistö- ja luottokorttipetokset. Petosten vanhentumisaika riippuu rikoksesta, alueesta ja joskus rikoksen havaitsemisajasta.
Minkä tahansa rikoksen vanhentumisaika on yleinen oikeudellinen toimenpide, joka estää syytteeseenpanon tietyistä rikoksista tietyn ajan kuluttua. Tämä auttaa varmistamaan, etteivät kantajat esitä vaatimusta pelkästään kiusauksesta tai muista syistä, vaikka he ovat eläneet rikoksen kanssa monta vuotta. Lisäksi se suojaa todisteita menetyksiltä, saastumiselta tai rappeutumiselta, jotka voivat vaikuttaa olennaisesti kokeen tulokseen. Jotkut oikeudelliset asiantuntijat väittävät myös, että vähäisissä rikoksissa henkilön rankaiseminen siitä, mitä hän teki 20 vuotta sitten, voi olla järjetöntä oikeusjärjestelmän käyttöä.
Petosten vanhentumisaika vaihtelee alueittain ja joskus rikostyypin mukaan. Useimmissa Yhdysvaltojen osavaltioissa petosmenettelyt rajoittuvat yhdestä viiteen vuoteen rikoksen tapahtumisen jälkeen, ja rajoitukset ovat samat muissa yleisen oikeuden maissa. Petosta voidaan syyttää alueellisella tai kansallisella tasolla rikoksen tyypistä riippuen. Esimerkiksi postipetoksia pidetään liittovaltion rikoksena Yhdysvalloissa, ja niitä syytetään liittovaltion tuomioistuinjärjestelmässä.
Yksi asia, joka voi muuttaa vanhentumisaikaa, on löydösäännön soveltaminen. Tämä on erityissääntö, joka sallii mahdollisuuden, että rikos ei välttämättä paljastu samanaikaisesti kuin se tehdään. Jos henkilö esimerkiksi joutuu petollisen kirjanpitäjän uhriksi, mutta huomaa petoksen tapahtuneen vasta neljä vuotta myöhemmin, hän ei ehkä voi tehdä oikeudellista valitusta, jos vanhentumisaika olisi kulunut umpeen. Löydösäännön mukaan vanhentumisaika voi alkaa havaitsemishetkellä eikä rikoksen hetkellä.
Löydösäännöstä on joitakin poikkeuksia, jotka estävät kantajan törkeän huolimattomuuden sallimasta syytteeseenpanon. Joillakin oikeusjärjestelmillä on yläraja petosten vanhentumiselle, vaikka löytösääntöä sovellettaisiin. Esimerkiksi arvopaperipetoksilla Yhdysvalloissa on vanhentumisaika kaksi vuotta tai enintään viisi vuotta, jos löytösääntöä sovelletaan. Jos rikos paljastetaan viiden vuoden kuluttua, sitä ei enää syytetä.