Puhelinfreakit ovat yksilöitä, jotka muodostavat alakulttuurin, joka kokeilee tietoliikennesovelluksen käyttöä, joka tunnetaan nimellä phreaking. Pohjimmiltaan puhelinfreak yrittää tunnistaa ja manipuloida erilaisia äänitaajuuksia, jotka liittyvät erilaisten palvelujen tarjoamiseen puhelinasiakkaille. Viime vuosina puhelinfreakin tekniikka on laajentunut yrityksiin käyttää myös äänikomponentteja osana prosessia, jolla tutkitaan ja tunnistetaan tietokonejärjestelmien ja palvelimien sähköistä hakkerointia.
Puhelufreakin tarkasta alkuperästä keskustellaan, vaikka yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että phreakin taito syntyi 20-luvun puolivälissä. Yhä useammat puhelinpalveluntarjoajat alkoivat käyttää automaattista vaihtoa useimmille puheluille sen sijaan, että luottaisivat operaattorin manuaaliseen vaihtamiseen. Automaattinen vaihtaminen sisälsi äänimerkin käytön, joka mahdollisti puhelimen kytkimien poimia sarjan ääniä, jotta se pystyi käsittelemään oikein soitetun puhelun.
1950-luvun lopulla nuori mies nimeltä Joe Engressia, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Joybubbles, havaitsi pystyvänsä vihelltämään ääntä, jonka avulla hän voisi tarttua runkoon tai puhelinlinjaan. Hän ilmoitti asiasta paikalliselle puhelinyhtiölleen saadakseen selville, mitä oli tapahtunut. Vaikka hän ei aluksi yrittänyt hyödyntää tätä kykyään, myöhempinä vuosina hänen mainittiin usein käyttäneen räjähdyskykyjään.
20-luvun loppuosan aikana ilmaantui muita phreakereitä sekä puhelinmurharyhmiä, jotka kokoontuivat yhteen ja jatkoivat puhelinjärjestelmien turvallisuusriskien paljastamista. Useampi kuin yksi puhelinhuima sai kansallista huomiota, ja osa heistä siirtyi kotitietokoneiden kehittäjäksi. Kaksi huomattavaa puhelinhyökkäämistä olivat Steve Jobs ja Steve Wozniak, jotka perustivat Apple Computersin.
Phreaker-aikakausi päättyi Manner-Yhdysvalloissa vuonna 2006, kun viimeinen vanhempi MF-signaalityyppistä tekniikkaa käyttänyt kytkin korvattiin T1-kantoaaltotekniikalla. Tähän mennessä nykyisiä automatisoituja kytkentälaitteita ei ole pystytty käsittelemään. Tämä tarkoittaa, että ellei jotain prosessia löydetä, jonka avulla henkilöt voivat hallita näitä turvallisempia puhelinkanavia, puhelinmurskauksen perintöä voidaan pitää täydellisenä.