Kun joku on palkattu tekemään kappaletyötä, hänelle maksetaan sen mukaan, kuinka paljon se on tuotettu, eikä hänelle tarjota kiinteää tuntipalkkaa. Tämä liittyy läheisesti vaate- ja tekstiiliteollisuuteen, ja sitä käytetään myös elektroniikan kokoamiseen. Siitä on myös keskusteltu historiallisesti, koska jotkut vastustajat uskovat, että kappaletyö on haitallista työntekijöille, kun taas kannattajat väittävät tukevansa vapaata markkinataloutta. Molemmilla osapuolilla on päteviä kohtia, ja jotkut hallitukset ovat pyrkineet ratkaisemaan asian.
Kappaletyön käsite on melko vanha. Englannin kielellä ajatus oppipoikien kotiin vietävistä töistä juontaa juurensa 1500 -luvulle. Kokoonpanolinjajärjestelmien kehittäminen edisti edelleen konseptia, koska se sopii hyvin pienen osan luomiseen yksittäisestä kokonaisuudesta. Pikkutyö liittyy usein monien mielessä hikoilutyöhön, koska sitä tehtiin usein uuvuttavissa olosuhteissa ja pitkiä tunteja. Joissakin tapauksissa se voidaan suorittaa myös kotona, mikä on herättänyt kysymyksiä työn sääntelystä, koska koti ei ole helposti säänneltävä tai tarkastettava ympäristö.
Tehtaiden kehityksen myötä monet yritykset ottivat käyttöön perinteisen kappaletyöjärjestelmän. Tehtaan työntekijät kirjaavat tekemänsä työn määrän ja toimittivat tyypillisesti seurantakappaleet esimiehelle, joka tarkisti työn ennen kuin allekirjoitti sen, jotta työntekijöille voitaisiin maksaa. Jotkut nykyaikaiset tehtaat käyttävät edelleen tätä järjestelmää etenkin kehitysmaissa.
Osatyötä pidetään erinomaisena esimerkkinä suoritusperusteisesta palkasta, koska kotipalkan määrä liittyy suoraan työntekijän suoritukseen. Näiden järjestelmien kannattajat väittävät, että työntekijät palkitaan erottautumisestaan, kun taas hitaammat työntekijät saavat kohtuullisen korvauksen työstään. Sitomalla palkka suoraan tuotettujen tavaroiden määrään tämä kannustaa työntekijöitä suorittamaan tehtävänsä nopeasti ja nopeuttamaan työntekijöiden palkkaamista.
Kappaleiden vastustajat huomauttavat, että suuri nopeus voi olla vaarallista työntekijöille ja että se voi edistää loukkaantumisia, ei tehokkuutta. Myös huolenaiheet ovat saaneet saamastaan palkasta, ja jotkut työvoiman kannattajat väittävät, että hitaammat työntekijät eivät itse asiassa saa kohtuullista korvausta. Tämä kompensointimenetelmä asettaa arvon myös laadun sijaan, mikä ei ole toivottavaa.