Pieni lause on osa virkettä, jolla on usein aihe ja predikaatti, mutta josta voi puuttua verbi tai se sisältää verbin ilman jännitystä. Tämä näkyy lauseessa, kuten ”Tuomaristo totesi miehen syylliseksi”, osiossa ”mies syylliseksi”. Tässä lauseessa päälauseessa on aihe “Tuomaristo” ja predikaatti, joka sisältää verbin “löydetty” ja pienen lausekkeen “mies syyllinen”. Tässä osassa ei ole verbiä, vaikka sen voidaan katsoa sisältävän epäsuoran verbin muodossa “olla”, koska se voidaan kirjoittaa uudelleen “syylliseksi mieheksi”.
Pieni lause toimii monella tapaa kuin alainen, mutta verbin tai aikamuodon puute erottaa sen usein muista tyypeistä. Lause on pohjimmiltaan lauseen tai kokonaisen ajatuksen pääyksikkö, joka koostuu aiheesta ja predikaatista. Lauseessa, kuten “Mies heitti pallon”, on aihe “Mies”, ja predikaatti koostuu lauseen lopusta. Tämä koko lause on yksi lauseke, vaikka predikaatti ja aihe muodostavat useita sanoja ja lauseita.
Lauseet voivat myös koostua useista lauseista, jotka vaativat usein yhdistelmien tai muiden liittimien käytön niiden yhdistämiseksi. Lauseessa voi olla pää- ja alalause, kuten “Mies heitti pallon, jonka koira tarttui”. Tässä lauseessa päälause on sama kuin edellinen esimerkki, mutta on lisätty alainen, joka luottaa päälausekkeen täydelliseen merkitykseen. Toissijainen lauseke, “jonka koira sai kiinni”, on itsessään merkityksetön, koska alisteinen konjunktio “joka” toimii kohteen sijasta. Tässä tapauksessa aiheena on itse asiassa “pallo”.
Pientä lauseketta käytetään tyypillisesti samalla tavalla, koska se toimii usein alalauseena lauseessa. Lauseessa “Tuomaristo totesi miehen syylliseksi” on yksinkertainen aihe, joka koostuu “Tuomaristo” ja predikaatti sisältää verbin “löydetty”. Loput predikaatista sisältävät pienen lausekkeen “mies syyllinen”, jolla on aihe ja predikaatti, mutta ei verbiä.
Pieniä lausekkeita voidaan pitää erillisinä lauseen osina, vaikka niiden koko merkitys perustuu usein toiseen osaan. Tämän aiheena on “mies”, mutta predikaatista puuttuu mitään muuta kuin “syyllinen”. On myös epäsuora verbi “olla”, jossa pieni lauseke voidaan kirjoittaa “Mies on syyllinen” tai lause kirjoitetaan uudelleen muotoon “Tuomaristo totesi miehen syylliseksi”. Jopa uudelleenkirjoituksessa tämä jakso on pieni lauseke, koska verbillä, vaikka sitä ei enää oleteta, ei ole jännitystä.