Pienituloinen asuntoverovähennys on Yhdysvaltojen liittovaltion tukiohjelma, joka otettiin käyttöön vuonna 1986. Tämän aloitteen tavoitteena on kannustaa pienituloisten asumisen kehittämiseen kaikissa osavaltioissa. Tämä saavutetaan myöntämällä kehittäjille verohyvityksiä, jotka he voivat myydä sijoittajille. Alhaisen tulotason asuntoverohyvitysohjelma edellyttää Internal Revenue Servicen (IRS), Asunto- ja kaupunkikehitysministeriön (HUD) sekä kunkin valtion virastojen yhteisiä ponnisteluja.
Vaikka pienituloinen asuntoveron hyvitys on liittovaltion ohjelma, se toteutetaan valtion viranomaisten, kuten asuntorahoituslaitosten, avustuksella. Prosessi alkaa, kun IRS tarjoaa valtion viranomaiselle hyvityksiä. Silloin viranomaisen vastuulla on jakaa hyvitykset kehittäjille, jotka täyttävät vaatimukset. Luottoja siirretään liittohallitukselta valtion viranomaisille vuosittain. Osavaltion viranomaisilla on kaksi vuotta aikaa maksaa luotot ennen kuin ne palautetaan liittohallitukselle uudelleenjakoa varten.
Kunkin osavaltion viranomaiset voivat laatia jakelusuunnitelman, mutta sen on noudatettava tiettyjä liittovaltion ohjeita. Ensinnäkin valtion on asetettava etusijalle jakelu kehittäjille hankkeilla, jotka on tarkoitettu alimmassa tuloluokassa oleville henkilöille. Toiseksi etusijalle on asetettava hankkeet, jotka on suunniteltu pitämään kustannukset alhaisina pitkiä aikoja. Kolmanneksi, 10 prosenttia valtiolle myönnetyistä luotoista on varattava voittoa tavoittelemattomien järjestöjen esittämiin hankkeisiin.
Näiden jakosääntöjen lisäksi on myös kelpoisuussääntöjä niille, jotka haluavat saada pienituloisia asuntoveron hyvityksiä. Liittohallitus on hahmotellut kaksi tulokynnysvaatimusta. Yksi, joka tunnetaan nimellä 20-50, edellyttää vuokrarajoituksia ja 20 prosentin käyttöasteita henkilöiltä, joiden tulot ovat vähintään 50 prosenttia alle HUD: n määrittämän alueen mediaanitulon. Toinen kynnysvaatimus, joka tunnetaan nimellä 40-60, edellyttää vuokrarajoituksia ja 40 prosentin asuntojen käyttöasteita henkilöiltä, joiden tulot ovat vähintään 60 prosenttia aluetulojen alapuolella. Projektin on täytettävä yksi tai toinen näistä standardeista.
Pienituloisten henkilöiden rajoitetun verokannan on otettava huomioon yleishinnat. Lisäksi, jotta kehittäjä voi saada hyvityksiä, hänen on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa todetaan, että kiinteistö säilyttää nämä standardit vähintään 30 vuoden ajan. Kun kehittäjä on saanut luotot, hän voi myydä ne sijoittajille. Sijoittajat voivat sitten käyttää saamaansa pienituloisia asuntoverovähennyksiä vähentääkseen verovelvollisuuttaan kymmenen vuoden ajan, jos kiinteistö pysyy vaatimustenmukaisena.