Sijoituspiireissä pitoaika on termi, jota käytetään kuvaamaan ajanjaksoa, jonka sijoittaja joko omistaa tai jonka odotetaan omistavan tietyn arvopaperin. Tämän tyyppistä pitoaikaa voidaan soveltaa sekä pitkiin että lyhyisiin positioihin. Termiä käytetään myös pankkitilanteissa, ja sitä käytetään tunnistamaan ajanjakso, joka kuluu talletuksen vastaanottamisen ja sen tosiasiallisen postituksen välillä asiakkaan tilille ja on nostettavissa.
Pitkällä positioilla pitoaika alkaa, kun sijoittaja suorittaa arvopaperin oston tai suorittaa sen loppuun. Kausi jatkuu, kunnes arvopaperin myynti on saatu päätökseen toiselle sijoittajalle. Samaa yleistä lähestymistapaa käytetään, kun halutaan määritellä pitoaika lyhyellä positiolla. Tässä skenaariossa kausi alkaa, kun sijoittaja tai lyhyt myyjä lainaa arvopaperin, ja päättyy, kun arvopaperi myydään takaisin tai palautetaan omistajalle. Kummassakin tapauksessa säilytysaika tunnistaa, kuka omistaa arvopaperin, ja määrittää siten, kuka voi saada arvopaperin tuoton.
Omistusjakson määrittäminen ei ole vain tärkeää sen tunnistamiseksi, kuka hyötyy arvopaperin arvon noususta. määritetyn ajanjakson avulla on myös mahdollista määrittää, kuka on vastuussa verojen maksamisesta toteutuneesta tuotosta tai kuka voi vaatia tappiota, jos arvopaperin arvo laskee. Tämän vuoksi kauden alun ja lopun dokumentointi on erittäin tärkeää, koska tuotto tai tappio voi vaikuttaa merkittävästi kaikkien saman ajanjakson aikana tehtyjen investointien kokonaisverotukseen. Jos esimerkiksi yksi omaisuuserä tuottaa merkittävän tuoton kyseisenä pitoaikana ja toinen omaisuuserä tuottaa tappiota, sijoittajan kokonaisverovelka pienenee kyseisenä ajanjaksona.
Säilytysaika voidaan määrittää kalenterivuoden tai jonkin muun määritetyn ajanjakson perusteella. Kausi voi esimerkiksi alkaa 1. tammikuuta ja päättyä saman vuoden 31. joulukuuta. Ajanjakso voi myös määrittää useita peräkkäisiä kuukausia, kuten toukokuusta marraskuuhun. Kauden tarkka kokoonpano riippuu siitä, milloin omaisuuserä hankitaan ja milloin se luovutetaan toiselle sijoittajalle.
Pankkitoiminnassa säilytysaika tarkoittaa väliaikaa talletuksen vastaanottamisen ja sen jälkeen, kun talletus kirjataan asiakkaan tilille. Tämä on tärkeää, koska pankit erottavat usein talletuksen vastaanottopäivän ja sen, milloin varat on asetettu saataville. Esimerkiksi iltapäivällä vastaanotettu talletus voidaan lähettää asiakkaan tilille vasta seuraavana arkipäivänä. Ymmärtämällä, mikä on normaali talletusten väliaika, tilinhaltijan on helpompi tietää, milloin kyseiset varat ovat käytettävissä nostamiseen.