Glukoosi on ensisijainen sokeri, joka valmistetaan ihmisen kuluttamista elintarvikkeista ja juomista. Tämä glukoosi kulkee verenkierron kautta energian tuottamiseksi soluille kaikilla kehon alueilla. Plasman glukoosi viittaa tämän primaarisen sokerin määrään, joka löytyy veren nestemäisestä osasta.
Kun verta kerätään kotitestaussarjalla tai ammattimaisessa laboratoriossa, se on kokoveriä. Verensokeritasot mitataan kuitenkin yleensä plasman glukoosimäärän perusteella. Laboratorioissa tämä saavutetaan asettamalla veriputki sentrifugiin. Tämä kone auttaa punasoluja erottumaan näytteestä ja laskeutumaan putken pohjaan. Plasma, kirkas tai kellertävä neste, jää yläosaan ja sitä käytetään glukoosin määrän testaamiseen potilaan kehossa.
Koska plasmassa ei ole tilaa punasoluille, glukoosipitoisuus voi olla korkeampi plasman glukoosissa kuin kokoveressä. Plasman glukoositasot ovat itse asiassa yleensä noin 11% korkeammat kuin kokoveren mitatut tasot. Aiemmin tämä oli ongelma diabeetikoille, joiden piti seurata verensokeriaan kotona päivittäin. Näiden erojen vuoksi useimmat kotiverensokerimittarit on nyt muutettu vastaamaan laboratoriotuloksia.
Yleisin testi, jota käytetään diabeteksen diagnosoimiseen, tila, jossa veressä on liikaa glukoosia, on plasman paastoglukoositesti. Tämä yksinkertainen verikoe, joka tunnetaan myös nimellä paastoveren sokeritesti, suoritetaan tyypillisesti silloin, kun potilas on pidättäytynyt syömästä tai juomisesta 12–14 tunnin ajan. Tämän testin tulokset voivat myös auttaa lääkäriä diagnosoimaan erilaisia sairauksia diabeteksen lisäksi.
Kun potilas paastoaa, haima tuottaa glukagoniksi kutsuttua hormonia. Normaali vaste glukagonille on haiman tuottama insuliinihormoni. Insuliini estää hyperglykemian, tilan, jolle on ominaista korkea verensokeri. Jos elimistö ei pysty tuottamaan tarpeeksi insuliinia tai se ei pysty reagoimaan siihen, plasman glukoosipitoisuus normaalisti pysyy korkeana ja diabetes voidaan diagnosoida.
Plasman glukoosilukeman 70 mg/dl – 99 mg/dl katsotaan yleensä olevan normaalialueella. Tulokset 100 mg/dl – 126 mg/dl voivat viitata siihen, että potilaalla on esidiabetes, mikä viittaa siihen, että potilaan todennäköisyys diabeteksen kehittymiselle on suurempi. Plasman glukoosilukemat yli 126 mg/dl voivat viitata diabeteksen diagnosointiin. Alle 70 mg/dl: n tasot viittaavat yleensä hypoglykemiaan, tilaan, jolle on tunnusomaista vaarallisen alhainen glukoosipitoisuus verenkierrossa.