Pluperfect, jota usein kutsutaan englanniksi menneisyydeksi täydelliseksi, on verbin aikamuoto, joka viittaa toimintaan, joka suoritettiin jossain vaiheessa ennen nykyhetkeä. Se on yhdistelmä täydellisestä ajasta ja yksinkertaisesta menneisyydestä. Englanninkielisen pluperfectin rakentaminen on “ollut” ja menneisyys, esimerkiksi “oli syönyt”.
Sana “täydellinen” tulee latinalaisesta merkityksestä “enemmän kuin täydellinen”. Kieliopillisesti “täydellinen” tarkoittaa “täydellistä”, joten monitasoinen aikamuoto osoittaa, että jokin asia ei ole vain täydellinen, vaan se on valmistunut jonkin aikaa. Pluperfect -lause viittaa usein kahteen eri tapahtumaan, joista toinen on suoritettu ennen toisen tapahtumista. Esimerkiksi “Kissa oli syönyt kolme koia ennen kuin talonmies ajoi sen pois lampista” sisältää täydellisen “syönyt” ja yksinkertaisen menneisyyden “jahdattu”. Tämä osoittaa, että kissa oli lopettanut kolmen koin syömisen ennen toista määriteltyä pistettä aiemmin – silloin, kun hoitaja ajoi sen pois.
Täydellisessä ajassa on pieniä eroja joko yksinkertaisesta menneisyydestä tai nykyisestä täydellisestä ajasta. Lause ”Kissa oli syönyt kolme koia, ennen kuin hoitaja ajaa sen pois lammesta” sisältää kaksi eri tapahtumaa, mutta yksi tapahtuma – kissa syövä koi – tapahtui ennen tapahtumaa, joka tapahtui nykyhetkessä – talonmies jahtaa sen pois. Tässä esimerkissä “oli syönyt” on nykyajan täydellinen aika, mikä tarkoittaa, että se saavutti päätöksensä ennen nykyistä aikaa eikä ennen jotain menneisyyttä. Toisaalta “Kissa söi kolme koia” on yksinkertaisessa menneessä aikamuodossa, mikä tarkoittaa, että se ei viittaa nimenomaisesti milloin se tapahtui suhteessa mihinkään muuhun tapahtumaan, vain siihen, että se tapahtui joskus menneisyydessä.
Pluperfect-ajan merkitys on melko johdonmukainen indoeurooppalaisten kielten keskuudessa, vaikka tietysti sen rakenne vaihtelee. Useimmiten pluperfectin rakenne on kuitenkin yhdistelmä täydellisestä ja yksinkertaisesta menneisyydestä. Ranska puolestaan käyttää rakenteita avoir tai etre plus partikkeli yksinkertaisena menneisyytenä eikä täydellisenä, mutta pluperfect muodostuu edelleen avoir- tai etre -plus -partikkelin menneisyydestä kuten englanniksi. Koine ja muut muinaiskreikkalaiset murteet käyttävät reduplikaatiota – ensimmäinen konsonantti plus “e” – osoittamaan loppuun, yhdistettynä vokaalin muutokseen lopussa osoittamaan menneisyyttä.