Pointillismi on maalaustekniikka, jossa kankaalle lisätään hyvin pieniä pisteitä tai katkoviivoja. Termi “pointillismi” oli itse asiassa pejoratiivi, jonka tämän maalaustyylin kriitikot keksivät 1880 -luvulla; teknisesti pointillististen teosten katsotaan kuuluvan uusimpressionistiseen maalauskouluun. Yksi kuuluisimmista esimerkeistä pointillismista löytyy maalauksesta sunnuntai -iltapäivä La Grande Jatten saarella, jonka Georges Seurat maalasi 1880 -luvun lopulla. Pointillistiset teokset ovat melko erottuva ja optisesti erittäin mielenkiintoisia, koska ne perustuvat silmän ja mielen temppuihin.
Erottamalla maali pieniksi väripisteiksi taiteilijat rikkovat maalit peruselementteihinsä. Läheltä katsottuna pointillistimaalaus voi näyttää hieman hämmentävältä, mutta kun katsoja perääntyy, kuva tarkentuu. Tämä johtuu siitä, että silmät ja mieli yhdistävät väripisteet tasaiseksi kuvaksi, aivan kuten ihmiset tulkitsevat tietokoneen näytön pikselit yhdeksi kuvaksi. Itse asiassa pointillismi on hyvin samanlainen kuin syaani magenta keltainen avain tai musta (CMYK) tulostusprosessi, jota käytetään monien painotuotteiden tuottamiseen; tämä voidaan nähdä suurentamalla lehden sivua nähdäksesi yksittäiset väripisteet, joiden silmät ja aivot tasoittuvat.
Georges Seuratin lisäksi uusimpressionistista liikettä johti Henri-Edmond Cross ja Paul Signac, kaksi 19-luvun lopulla työskennellyt taiteilijaa. Tämä taidekoulu saattoi olla peräisin koulusta, mutta se laajeni radikaalisti käsitteisiin, joita impressionistit käsittelivät. Uusimpressionistisia töitä leimaa epätavallinen ja mielenkiintoinen värien, muotojen ja viivojen käyttö, mikä tekee niistä hyvin tunnistettavia taidehistorian opiskelijoille. Impressionistiliikkeen uraauurtava työ valon, aiheen ja värin käytön suhteen loi varmasti uudenimpressionistien polun seurata, mutta he veivät sen pidemmälle ja työnsivät maalauksen rajoja.
Pointillismia voidaan joskus kutsua myös divisiooniksi tai kromoluminarismiksi, viitaten termeihin, joita Seurat itse käytti. Seurat uskoi, että maalausta ja taidetta voitaisiin lähestyä tieteellisesti luottaen optiikan ja havainnon sääntöihin tuodakseen työhönsä dynaamisuutta ja tunnetta. Taidemaalari ymmärsi myös, että lämpimien värien käyttö voisi saada kappaleen tuntumaan ystävällisemmältä ja onnellisemmalta, kun taas tummat värit ja rosoiset viivat voivat muuttaa kappaleen tunnelman kokonaan.