Poistumismaksut tunnetaan joskus nimellä peruutusmaksut, ja ne maksetaan, kun asiakas päättää irtisanoa työsopimuksen myyjän kanssa ennen sopimuksen päättymistä. Tämän tyyppiset maksut auttavat korvaamaan myyjän tappiot. Irtautumismaksua sovelletaan moniin eri skenaarioihin, kuten lainan maksamiseen ennenaikaisesti, sähköverkosta poistumiseen tai osakkeiden myymiseen hallinnoidussa sijoitusjärjestelmässä.
Lainanantaja todennäköisesti veloittaa irtautumismaksun, kun lainanottaja päättää maksaa lainan aiemmin kuin alun perin ehdotettu takaisinmaksupäivä. Lainasopimuksen ehdoista riippuen lainanottajan maksama summa voi olla huomattavasti pienempi kuin alkuperäinen ennakoitu summa, koska lainan voimassaoloaikana sovellettavaa korkoa ei kertyisi. Tämän tulonmenetyksen osittaiseksi korvaamiseksi lainanantajalle arvioidaan irtautumismaksu. Maksu on edelleen paljon pienempi kuin korko, joka olisi arvioitu, jos lainanottaja ei olisi päättänyt maksaa lainaa ennenaikaisesti, mikä tekee ajatuksen velan erääntymisestä ennenaikaisesti houkuttelevan lainanottajalle.
Monet sähköyhtiöt veloittavat myös poistumismaksun. Tämä pätee erityisesti maissa, joissa useat yritykset toimittavat samantyyppisiä palveluita tietyllä maantieteellisellä alueella. Maksua käytetään yleensä viimeiselle tilille laskutetulle laskulle, ja sen tarkoituksena on korvata osittain toimittajalle menetetyn liiketoiminnan seurauksena aiheutunut tappio.
Vaikka sitä ei aina kutsuta poistumismaksuksi, ei ole epätavallista, että matkapuhelinpalveluja tarjoavat viestintäyritykset veloittavat jonkinlaisia sakkoja tai arviointimaksuja, kun tilaaja päättää lopettaa palvelun ennen nykyisen sopimuksen päättymistä. Usein tästä poistumismaksusta luoputaan, jos tilaaja on päivittämässä johonkin muuhun saman palveluntarjoajan tarjoamaan matkapuhelin- tai langattomaan palveluun. Sopimuksen ehdoista riippuen maksu voidaan laskea prosentteina sopimuksen jäljellä olevista kuukausieristä tai olla yhtä suuri kuin näiden maksujen kokonaismäärä.
Poistumismaksun käsite sisältyy myös sijoitusstrategioihin. Tässä skenaariossa rahastonhoitaja, joka katsoi, että sijoitusrahaston edun mukaista on myydä tietty määrä osakkeita tai osuuksia, voi huomata, että irtautumismaksu lasketaan osana liiketointa. Usein maksu on kiinteä prosenttiosuus sijoitetusta kokonaismäärästä, ja se vähennetään sijoitustililtä myynnin jälkeen.