Polttoainekortti, joka tunnetaan myös nimellä laivastokortti, näyttää ja toimii samalla tavalla kuin luottokortti, mutta sitä käytetään pääasiassa dieselin, bensiinin tai muiden polttoaineiden ostamiseen. Joissakin tapauksissa näillä korteilla voidaan myös maksaa niiden ajoneuvojen korjaukset ja säännölliset huollot, joihin ne on määrätty. Polttoainekortti on tavallisesti kalustopäällikön omistuksessa, ja kullekin kuljettajalle annetaan erillinen kortti. Tämä kortti voi antaa laivaston omistajalle yksityiskohtaisia raportteja siitä, miten, milloin ja missä korttia käytettiin, mikä auttaa vähentämään ja saamaan kiinni petollisista toimista. Nykypäivän polttoainekortit käyttävät luottokorteihin perustuvaa nykyaikaista tekniikkaa, mutta polttoainekortit eivät aina olleet niin käteviä, petollisia tai kestäviä.
Polttoainekortti käytännössä eliminoi petokset kuljettajan puolesta yksityiskohtaisilla raporteilla ja rajoituksilla. Ilman polttokorttia kuljettajan odotetaan käyttävän pankki- tai luottokorttia, käteistä tai sekkiä joko itseltään tai kaluston omistajalta. Nämä vaihtoehdot ovat avoimia kaikenlaisille vilpillisille toimille. Jos kuljettaja esimerkiksi osti polttoainetta huoltoasemalta, mutta meni myös kauppaan ja lisäsi aterian kokonaislaskuun, ei ehkä voida mitenkään kertoa, mikä osa ostoksesta oli ruokaa ja mikä osa ostoksesta olisi palautettava yrityksen toimesta.
Turvallisuuden lisäksi polttokorttien merkittävä etu on mahdollisuus ostaa alennettu polttoaine. Tämä pätee erityisesti, jos kaluston omistaja päättää myöntää polttoainekortin, joka toimii vain yhden polttoaineyhtiön kanssa. Pienille laivastoille myönnetty alennus ei yleensä ole yhtä suuri kuin tuhansien ajoneuvojen kalustoille myönnettävä alennus, jota on säännöllisesti lisättävä.
Polttokortit ovat olleet käytössä 1960 -luvulta lähtien, mutta ne olivat aikaa vieviä ja alttiimpia petoksille, kun ne otettiin käyttöön ensimmäisen kerran. Ostaminen polttoainekortilla edellytti kortin näyttämistä ja kuljettajan nimen ja yrityksen tietojen antamista kassalle. Kun tietokoneista tuli suosittuja, sekä luottokortti että polttoainekortti käyttivät magneettinauhaa kortinlukijaa skannatakseen ja valtuuttaakseen. Siitä lähtien polttoainekortit ovat tulleet entistä turvallisempiksi, ja kaluston omistajat ovat saaneet mahdollisuuden nähdä ostokset reaaliajassa ja rajoittaa ostokset tiettyihin päiviin tai tiettyihin vuorokauden aikoihin. Lisäksi itse korteista on tullut tukevampia, kun valmistajat ovat huomanneet, että usein käytetty kortti on liian kulunut lukemiseen.