Polvipuristusreaktio on pikemminkin emotionaalinen kuin analyyttinen vastaus johonkin. Termi on nimetty sen vasteen mukaan, joka yleensä johtuu lääketieteellisestä refleksitestistä, jossa jalka nykäisee eteenpäin, kun polven alapuolella oleva jänne iskeytyy kumivasaralla. Tämä tunnetaan lääketieteellisesti patellaarirefleksinä, ja se on dokumentoitu Sir Michael Fosterin fysiologian oppikirjassa vuonna 1877. Jo kymmenennellä vuosisadalla termiä polvilukitusreaktio käytettiin kuvaannollisesti viittaamaan ajattelemattomaan reaktioon.
Nykyään monet ihmiset näkevät tämän ilmauksen käytettynä poliittisissa keskusteluissa. Yksi ehdokkaista voi syyttää toista vastaamasta tiettyyn kysymykseen huonosti harkitussa vastauksessa eikä tavalla, joka tarjoaa riittävän ratkaisun ongelmaan. Tällainen syytös saa vastustajan näyttämään älykkäältä heikommalta, ellei hän voi sitten kuvata, miten ongelma hoidettiin analyyttisesti ja huolellisesti.
Ongelmien pohtiminen ennen impulsiivista reagointia on polven nykimisen vastakohta. Vihanhallinta on yksi esimerkki siitä, että ihmisiä ohjataan käyttämään kriittisen ajattelun taitoja sen sijaan, että he reagoisivat tunteisiinsa. Kriittinen ajattelu on kurinalaisuutta, joka vie aikaa tutkia tilannetta kriittisesti ennen kuin ryhtyy toimiin. Kriittinen ajattelija käyttää havainnointia ja objektiivisuutta saadakseen vastauksen johonkin, kun taas polvilukitusreaktioille altis henkilö reagoi emotionaalisesti ja subjektiivisesti tilanteeseen tai ongelmaan.
Sosiaalisissa tilanteissa impulsiivinen reaktio ei yleensä ole sopiva, koska se voi aiheuttaa negatiivisen tilanteen kärjistymisen. Jos esimerkiksi asiakas reagoi huonoon palveluun ravintolassa tai kaupassa emotionaalisesti eikä järkevästi, huutaminen tai loukkaaminen tapahtuu todennäköisesti. Jos asiakas rauhoittuu ensin ja sitten kestää muutaman minuutin miettiä ongelmaa ja mahdollista ratkaisua, tulos on todennäköisesti miellyttävämpi kaikille huoneessa oleville.
Koska millä tahansa toiminnalla on aina seurauksia, hyvin harkitulla vastauksella on todennäköisesti enemmän myönteisiä seurauksia kuin polvilumpulla. Monet ihmiset ovat ymmärtäneet tämän, kun he vain puhuvat jotain jollekin mieluummin kuin ajattelevat ennen puhumistaan. Vihan ei tarvitse vaikuttaa impulsiiviseen reaktioon; se voi saada aikaan minkä tahansa tunteen.