Sanamerkki tai paronomasia on eräänlainen sanapeli, jossa yhtä sanaa käytetään ehdottaa homofonia – sana, jolla on samanlainen ääni, mutta eri merkitys. Punoja pidetään joskus “matalana” huumorina, joka voi herättää hymyn tai huokauksen, mutta jolla on vain vähän mahdollisuuksia tutkia kielen syvempiä merkityksiä. Todellisuudessa runouden sananlaskuilla on kuitenkin erilaisia käyttötarkoituksia ja ne voivat olla varsin syvällisiä. Runojen runoja voidaan käyttää puhtaasti koomiseen vaikutukseen, mutta ne voivat myös välittää synkkää ironiaa.
Monet 17 -luvun englantilaiset runoilijat tutkivat sananlaskuja. Esimerkiksi John Donne leikki usein oman sukunimensä merkityksellä, joka lausutaan samalla tavalla kuin englanninkielinen sana “done”, ja hänen vaimonsa Annen tyttönimellä, joka oli More. Tämä yksirivinen runo ilmaisee avioliiton alkuvuosien vaikeuden: ”John Donne, Anne Donne, Undone.” Vaikka äänen toistamisessa on jonkin verran hämmennystä, kokonaisvaikutus on enemmän epätoivoa kuin huumoria.
William Shakespeare on ehkä tunnetuin englantilaisen kirjallisuuden punster, joka käyttää runoja runoudessa, jotka vaihtelevat typerästä ja typerästä vakavaan – usein kaikki samassa teoksessa. Hänen maaninen, pun-rakastava hahmonsa Hamlet esimerkiksi kertoo Ophelialle yhdessä kohtauksessa: ”Vie sinut nunnaluostariin!” Sana “nunnaluostari” tässä lauseessa voi tarkoittaa joko “luostaria” tai “vanhentunutta” merkitystä “bordellille”. Vaikka nykyaikainen yleisö saattaa unohtaa tämän sananlaskun, Shakespearen alkuperäinen yleisö olisi kuullut kaiken purevan ironian linjasta, joka kuvaa ytimekkäästi Hamletin vihaa ja ohuesti peiteltyä halua haavata Opheliaa. Samassa näytelmässä käytetään myös puhekieliä kuoleman ja seksuaalisuuden teemojen tutkimiseen, mikä on ristiriidassa ajatuksen kanssa, että sananlaskuilla ei voi olla merkitystä pidemmälle kuin perus sanapeli.
Nykyaikaisissa kirjoituksissa runon punsseja käytetään kuitenkin useammin komedian muotona, etenkin limerickin runollisessa muodossa, viiden rivin runossa, joka on kirjoitettu laulumittarilla. 20 -luvun alun runoilija Carolyn Wells kirjoitti yhden limerickin, joka päättyy riviin “To tutor two hamparat hampaisiin”, joka käyttää ääniteosta pelatakseen homofoniparilla “tutor” – opettamaan ja “tiberi” – joku, joka soittaa musiikki-instrumentti. Usein limerickin sananlaskut eivät kuitenkaan ole aivan niin viattomia, sillä ne leikkivät monilla englantilaisilla kehonosien ja seksuaalisten tekojen kielenkäytöillä. Huono limerick -runo voisi esimerkiksi käyttää sanaa “tulla” viittaamaan sekä kirjaimellisesti jonnekin saapuvaan että seksuaaliseen huipentumaan.