Potentiaalinen bruttokansantuote eli potentiaalinen BKT on mittaus siitä, mikä olisi maan bruttokansantuote, jos se toimisi täydellä työllisyydellä ja käyttäisi kaikkia resurssejaan. Tämä määrä on yleensä suurempi kuin maan todellinen bruttokansantuote eli BKT. Tämän seurauksena maan potentiaalisen BKT: n ja sen reaalisen BKT: n erottaminen tunnetaan tuotantokuiluna. Tuotantokuilu johtuu siitä, että useimmat taloudet kärsivät tietyistä tehottomuuksista, kuten inflaatiosta, työttömyydestä ja hallituksen määräyksistä, jotka haittaavat tuotantotasoa.
Yksi tärkeimmistä taloudellisista tekijöistä, jotka auttavat mittaamaan taloudellista vahvuutta, on bruttokansantuote. BKT laskee yhteen kaikkien tietyssä maassa tietyn ajanjakson aikana tuotettujen tavaroiden arvon. Taloustieteilijät tarkkailevat, kuinka tietyn maan BKT nousee ja laskee, ja he myös tarkistavat, miten se on vertailukelpoinen muiden maiden saavuttamaan BKT -tasoon. On tärkeää ymmärtää, missä tuotantotasot ovat puutteellisia maan sisällä verrattuna siihen, missä ne voisivat olla, missä potentiaalinen BKT vaikuttaa.
Pohjimmiltaan potentiaalinen BKT on se, miltä bruttokansantuote näyttäisi, jos kaikki talouden eri puolet toimisivat kaikissa sylintereissä tutkittavana ajanjaksona. Tämä tarkoittaisi, että maan täysi työvoima työskenteli suurimmalla kapasiteetillaan. Se merkitsisi myös sitä, että resursseja louhitaan ja muunnetaan tuotteiksi ilman minkäänlaista ylimääräistä jätettä prosessissa.
Tietenkin potentiaalinen BKT on vain ideaali, johon maat voivat pyrkiä, mutta eivät yleensä koskaan saavuta. Tämä johtuu siitä, että tarvittavat olosuhteet, jotka saisivat maan saavuttamaan nämä tasot, eivät todennäköisesti ole olemassa kerralla. Työttömyys on suuri syy siihen, että maat eivät pysty saavuttamaan potentiaalista tuotantotasoa. Lisäksi yleinen tehottomuus, johtui sitten valtion puuttumisesta tai yksinkertaisesta liiketoiminnan epäpätevyydestä, voi myös laskea bruttokansantuotteita.
Koska harvoin on mahdollista, että maa saavuttaa potentiaalisen BKT: n, taloustieteilijät tutkivat usein viivettä sen välillä, mitä maa voi tuottaa ja mitä se todellisuudessa tuottaa. Tätä kutsutaan tuotantokuiluksi. Kun ero kasvaa, se tarkoittaa, että maa ei käytä kaikkia käytettävissään olevia välineitä. Tämän seurauksena talousjohtajat yrittävät löytää keinoja minimoida tämä kuilu, jotta tuotantotuotanto voisi paremmin muistuttaa potentiaalista tasoa.