Sotavanki eli Prisoner of War on vihollisen taistelija, joka on vangittu ja vangittu sodan aikana. Hyvin tarkat säännöt säätelevät, kuka tarkalleen määritellään sotavankeiksi ja kuinka vangitsijoiden tulee kohdella sotavankeja. Esimerkiksi hallitusten on ilmoitettava toisilleen vangitsemisestaan. Monet hallitukset ylläpitävät sotavankien/MIA:n toimistoa vangittujen tai sodan aikana kadonneiden palvelusjäsenten perheille.
Ihmiset ovat sotineet tuhansia vuosia, mutta käsitys sotavankeista on itse asiassa melko uusi. Suurimman osan ihmiskunnan historiasta voittajat joko teurastivat vihollisen taistelijoita taistelukentällä tai ne otettiin ja orjuutettiin käytettäväksi halvan työvoiman lähteenä. Joskus entiset viholliset integroituivat voittajien yhteiskuntaan, varsinkin jos heillä oli arvokkaita taitoja, mutta tyypillisesti heitä kohdeltiin silti toisen luokan kansalaisina.
1600-luvulla ajatus sotavankien ottamisesta ja heidän kotihallitukselleen lunastamisesta oli niin laajalle levinnyt, että sotavankien yksipuolista vapauttamista ilman lunnaita konfliktien päätyttyä vaadittiin. Hallitukset alkoivat ymmärtää sotavankien poliittista potentiaalia tunnustaen, että niitä voidaan käyttää monin eri tavoin, ja vuonna 1907 Haagin yleissopimuksessa vahvistettiin sotavankien muodolliset määritelmät, joita lisättiin vuonna 1929 kolmannen Geneven yleissopimuksen yhteydessä.
Kansainvälisen oikeuden mukaan sotavangin on oltava laillinen taistelija, jolla on sotilaspuku, ja hän voi antautua tai tulla vangituksi, vaikka jotkut armeijat nimenomaisesti kieltävät antautumasta vihollisjoukoille. Tämä sulkee ihmiset, kuten aseelliset militantit, terroristit ja sissit, sotavangeille tarjotun suojelun ulkopuolelle. Vangittua vankia ei saa pahoinpidellä, ja siitä on ilmoitettava kotihallitukselle. Vangit voidaan vapauttaa sopimuksen mukaan sodan aikana tai olla pidätettynä konfliktin loppuun asti ja vapauttaa ilman ehtoja.
Jotkut historian merkittävät ihmiset olivat sotavankeja, kuten George Washington, Winston Churchill ja Jean-Paul Sartre. Toiset, kuten Kurt Vonnegut, kirjoittivat kokemuksistaan sotavankina, ja joistakin on tullut sotavankien ja toiminnassa kadonneiden ihmisten (MIA) suorapuheisia puolustajia sotilaallisissa konflikteissa. Hallituksissa, joissa on sotavankien/MIA:n toimistoja, virkamiehet työskentelevät rutiininomaisesti löytääkseen kadonneita sotavankeja ja sotilaita ja lähettävät tutkijoita joka puolelle maapalloa seuraamaan vihjeitä.