Prepositiomainen adverbi on prepositiomuoto, mikä tarkoittaa, että se on tyypillisesti samantyyppinen sana, mutta se toimii lauseessa adverbina. Esimerkiksi lauseessa “Hän putosi” sana “alas” muistuttaa paljon esiasetusta, jota käytetään lauseessa “Kävele portaita alas”. Edellisessä esimerkissä se kuitenkin toimii adverbina, joka kuvaa verbiä “kaatui”, eikä tarjoa tietoja sijainnista. Prepositiomainen adverbi löytyy usein lauseen lopusta, eikä sen perässä ole esine, joka on osa esiasetuslausetta, kuten “portaat” toisessa esimerkissä.
Minkä tahansa sanatyypin peruselementit ovat sen muoto ja toiminta, jotka kuvaavat sanan ulkonäköä ja sen toimintaa lauseessa. Prepositiomainen adverbi on prepositiomuoto, voi aiheuttaa hämmennystä uusille kieltä puhuville. Tämä tarkoittaa, että ne ovat usein sanoja, kuten “sisään”, “päällä” ja “ympärillä”, joita käytetään tyypillisesti lauseen prepositioina. Toisin kuin muut käyttötarkoitukset, esiasteinen adverbi ei kuitenkaan sisällä objektia sen jälkeen, kun se antaa tietoja siitä, missä jokin on sijoitettu tai tapahtuu, kuten esiasetuslauseita “pöydällä” tai “sängyn alla”.
Prepositio -adverbi toimii kuten adverbi lauseessa, mikä tarkoittaa, että se muuttaa tai kuvaa verbiä ja tapahtumaa. Esimerkiksi lauseessa “Meidän pitäisi kävellä ulkona” sana “ulkopuolella” on esiasteinen adverbi, joka muuttaa verbiä “kävele”. Tämä on sama toiminto kuin adverbi, kuten “nopeasti” lauseessa “Meidän pitäisi kävellä nopeasti”, paitsi että se on prepositiomuoto eikä tuttu adverbimuoto, joka päättyy “-ly”. Molemmissa lauseissa adverbi tarjoaa kuitenkin lisätietoja ja muuttaa verbiä, ja näissä kahdessa esimerkissä molemmat tulevat verbin perään.
Yksi tapa, jolla esiasetettu adverbi eroaa muista tyypeistä, on kuitenkin se, että adverbeja voidaan yleensä siirtää lauseen sisällä. Yllä oleva esimerkki voidaan kirjoittaa uudelleen muotoon “Meidän pitäisi kävellä nopeasti”, ja se on silti järkevä. Prepositio -adverbiä ei kuitenkaan voida siirtää, koska sillä on prepositiomuoto; “Meidän pitäisi kävellä ulkona” voi silti olla ymmärrettävää, mutta se on kieliopillisesti virheellinen ja hankala lukea tai sanoa. Nämä adverbit tulevat yleensä lauseen loppuun, eikä niitä seuraa objekti, kuten tavalliset prepositiot ovat. “Ajattele laatikon ulkopuolella” käyttää “ulkopuolista” prepositiona, mikä edellyttää objektin “laatikko” merkitystä.