Prosessilaki on termi, jota käytetään kuvaamaan sääntöjä, jotka säätelevät tapausta, jolla kaikki oikeudenkäynnin asiat hoidetaan, mukaan lukien tapahtumat, jotka tapahtuvat ennen oikeudenkäyntiä, sen aikana ja sen jälkeen. Sitä sovelletaan sekä rikos- ja siviiliasioissa että hallinnollisissa menettelyissä, vaikka kussakin näistä ryhmistä voidaan käyttää erilaisia menettelysääntöjä. Menettelysäännöt voivat myös olla ainutlaatuisia tietyille lakiluokille. Esimerkiksi konkurssituomioistuimilla on usein omat ainutlaatuiset säännöt kanteen suorittamisesta.
Prosessilainsäädännön ensisijainen tarkoitus on varmistaa, että jokainen tuomioistuimessa käsiteltävä asia käsitellään oikeudenmukaisesti ja johdonmukaisesti. Yhtenäiset oikeudelliset menettelysäännöt auttavat varmistamaan, että tuomioistuimet eivät määrää rikos- tai siviilioikeudellisia seuraamuksia henkilölle ilman asianmukaista menettelyä tai perusoikeutta. Esimerkiksi prosessilaki auttaa varmistamaan, että siviilioikeudenkäynnin tai rikosasian vastaaja on saanut ilmoituksen kanteesta tai tapauksesta ja hänelle on annettu mahdollisuus puolustaa itseään ja esittää todisteita oikeudessa.
Vaikka prosessilaki tarjoaa osapuolille perustavanlaatuisen tasapuolisuuden, se voi joissakin olosuhteissa olla epäoikeudenmukainen, koska se on usein jäykkä ja monimutkainen. Tämä voi olla erityisen epäedullista osapuolelle, joka on pro tai asianajajan edustamaton. Koska säännöt eivät ole tuttuja, osapuoli voi vahingossa rikkoa tiettyjä prosessilakeja. Tämän seurauksena hänet voidaan rangaista tai hänen asiansa voidaan jopa viedä tuomioistuimen ulkopuolelle.
Tyypillisessä tapauksessa oikeudenkäyntiä, valamiehistön valintaa, todisteiden syöttämistä ja tuomion tai tuomion muutoksenhakumenettelyä säätäisi prosessilaki. Rikosoikeudenkäynnissä se sanelee rikoksen syytteeseen asettamiseen liittyvät aineettomat asiat. Menettelysäännöissä voidaan myös määrittää vanhentumisaika asian vireillepanolle, joka on aikaraja siviilioikeudenkäynnin vireillepanossa tuomioistuimessa tai syytteen nostamisessa.
Prosessioikeus eroaa aineellisesta oikeudesta, joka koskee ensisijaisesti ihmisten tai yhteisöjen oikeuksien ja velvollisuuksien määrittämistä. Aineellinen laki sisältää rikosoikeuden, kiinteistöomaisuuden, vahingonkorvausoikeuden ja sopimusoikeuden. Prosessilainsäädäntö puolestaan luo mekanismin näiden oikeuksien ja velvollisuuksien määrittämiseksi. Esimerkkinä voidaan todeta, että aineellinen rikoslaki voi määrätä, että murha on laitonta ja että syyttäjän on todistettava tietyt seikat voidakseen tuomita vastaajan murhasta. Tässä tapauksessa prosessirikosoikeus tarkentaa rikokseen liittyviä menettelysääntöjä, kuten sitä, että vastaajalla on oikeus valamiehistön oikeudenkäyntiin.