Prosessiteologia eli prosessiteismi on filosofia, jonka Alfred North Whitehead kehitti ensin 20 -luvun alussa ja myöhemmin Charles Hartshorne. Näiden miesten keskeinen uskomus on, että ajalliset prosessit vaikuttavat jumalalliseen olentoon. Tämän teorian mukaan Jumala on muuttuva ja siksi meidänkin tuntemuksemme Jumalasta on muututtava. Lisäksi Jumalan oma tieto on rajallista ja hän vain arvioi, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Ajalliset prosessit ovat toimia, joiden suorittaminen vie aikaa. Esimerkiksi kukan kasvua siemenestä pidetään ajallisena prosessina. Prosessiteologiassa nämä ajalliset prosessit vaikuttavat jumalalliseen olemukseen. Lisäksi Jumala ei ole kaikkitietävä eikä tiedä, kukkiko kukka vai elääkö kasvi istutushetkellä.
Kun jokainen ajallinen prosessi tapahtuu, Jumala oppii siitä. Siksi hän muuttuu aina. Monet perinteiset juutalaiset ja kristityt ovat eri mieltä prosessiteologien kanssa raamatullisten jakeiden, kuten Malakian 3: 6 ja Heprealaiskirjeen 13: 8, vuoksi, joiden mukaan Jumala ei muutu.
Prosessiteologian mukaan Jumala ja ihmiskunta saavat molemmat samasta luovuuden lähteestä. Jumala toimii ihmisten kanssa luomakumppaneina. Esimerkiksi Jumala luo siemenet kauniille kukille ja ihmiset istuttavat ne. Kasvia ei olisi voitu luoda ilman ihmisten ja Jumalan luovuutta; näin ollen Jumala ei ole kaiken lähde prosessiteologiassa. Jopa Jumala käytti maailman luomisessa itsensä ulkopuolista voimaa. Useimmat kristityt uskovat luomiseen ex nihilo, luomiseen tyhjästä. Toisaalta prosessiteologit uskovat, että Jumala loi maailman tuomalla järjestyksen kaaokseen, ei tyhjästä.
Prosessiteologiassa absoluuttinen Jumalan tunteminen on mahdotonta. Koska Jumala muuttuu aina, hän ei ole tänään sama kuin eilen eikä tule olemaan sama huomenna. Siksi jumalallisen jatkuva tutkiminen on välttämätöntä. Lisäksi koska Jumala on muuttunut Raamatun kirjoittamisen jälkeen, suuri osa siitä ei ehkä enää päde.
Tämä ei rajoitu tiettyyn uskontoon, vaikka prosessiteologia tunnistetaan useimmiten kristinuskoon. Historiallinen Jeesus on tärkeä hahmo prosessiteologille, vaikka häntä ei pidetä Jumalana. Tämän filosofian mukaan Kristus on vain kuvaannollinen Jumalan poika eikä koko ihmiskunnan pelastaja. Koska Kristusta ei pidetä Jumalan poikana tai pelastajana, on oletettu, että ihmiskunta ei tarvitse lainkaan pelastajaa.