Protektoraatti on kansakunta, alue tai alue, joka saa sotilaallista ja diplomaattista suojelua suuremmalta kansalta, joka toimii suojelijana. Suhde virallistetaan usein sopimuksella, jonka mukaan pienempi alue pysyy enimmäkseen itsenäisenä ja itsehallinnollisena, mutta voi sopia menettäneensä jonkin verran poliittista riippumattomuutta vastineeksi suojelijan palveluista. Yleensä sopimukset laaditaan siten, että suhde tunnustetaan kansainvälisessä oikeudessa. Protektoraatti tunnetaan myös ajanjaksona Englannin historiassa, jonka aikana Englannin kansainyhteisöä – Englantia, Irlantia ja Skotlantia – hallitsi Lord Protector. Tämä lyhyt ajanjakso kesti vuosina 1653–59.
Pienet valtiot solmivat yleensä protektoraattisuhteen ilmeisistä syistä: ne voivat hyötyä taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta suojelusta. Suuremmista kansakunnista puolestaan tulee suojelijoita useista eri syistä. Suurempi kansakunta voisi nauttia hyvän samarialaisen roolista parantaakseen kansainvälistä imagoaan ja poliittista vaikutusvaltaansa. Suojelijat voivat myös käyttää protektoraatteja taistelemaan poliittista tai sotilaallista vihollista vastaan. Tässä skenaariossa protektoraatti voi olla strategisesti sijoitettu alueelle, jota puolustaja voi käyttää sotilasoperaatioiden tukikohtana, tai se voi olla alue, jota suojelija kokee tarpeelliseksi vartioida, jotta se ei joutuisi vihollisen hallintaan.
Protektoraatin suhde ja sen eri ilmenemismuodot ovat saaneet monia eri nimiä. Sivujärjestö-, vasalli-, siirtomaa- ja kansainyhteisövaltiot ovat kaikki olennaisesti protektoraattisuhteiden muotoja, joissa jonkin verran itsenäisyyttä annetaan suuremmalle kansalle vastineeksi taloudellisista, poliittisista ja sotilaspalveluista. Suzerainty – jossa aluetta hallitsee kansainvälisesti suzerain tai hallitsija, mutta jolla on oikeus hallita itseään kotimaassa – on käytännössä identtinen protektoraatin suhteiden kanssa suojelijaansa. Joitakin suojelualueita kutsutaan myös saarialueiksi.
Suojelukausi Englannissa kesti vuosina 1653-1659. Se määriteltiin muodostamalla Commonwealth of England, joka sisälsi Englannin, Skotlannin ja Irlannin. Englannin liittovaltio alkoi alun perin Englannissa vuonna 1649, kun kuningas Kaarle I mestattiin ja Englannin monarkia kaatui. Tuolloin parlamentti julisti hallituksen Kansainyhteisöksi ja tasavaltaksi.
Vuonna 1653 Kansainyhteisö oli tullut kattamaan Irlanti ja Skotlanti. Tänä aikana sotilas- ja poliittinen johtaja Oliver Cromwell siirtyi hallitsijaksi Lord Protector -nimellä. Cromwell jakoi Kansainyhteisön sotilaallisiin alueisiin, joita hallitsivat kenraalimajurit, jotka vastasivat suoraan Cromwellille. Kun Cromwell kuoli vuonna 1658, Lord Protectorin asema siirrettiin hänen pojalleen Richardille. Richard ei kuitenkaan kyennyt tehokkaasti johtamaan Kansainyhteisöä, joka avasi oven monarkian palauttamiseksi vuonna 1659 kuningas Kaarle II: n vallan alla.