Psykiatrinen pidätys on henkilön pidättäminen sairaalassa tai mielenterveyslaitoksessa, usein vastoin hänen tahtoaan. Yleensä nämä pidätykset tapahtuvat, koska asianosaisen katsotaan olevan vaarallinen itselleen tai muille; niitä voi esiintyä myös silloin, kun psykiatri uskoo potilaan kärsivän vakavasta kehitysvammasta. Esimerkiksi henkilö, joka tulee sairaalaan ja mainitsee itsemurha -ajatukset, voidaan pidättää arviointia ja hoitoa varten. Tämäntyyppinen pidätys asetetaan useimmiten henkilölle, joka on tullut laitokseen tahattomasti, mutta sitä voidaan käyttää myös henkilölle, joka on tullut omasta tahdostaan.
Henkilö voi mennä sairaalaan tai mielenterveyslaitokseen vapaaehtoisesti hakemaan apua. Hän voi esimerkiksi tehdä niin, koska hän on masentunut, pelokas tai kamppailee alkoholismin kanssa. Hän saattaa ajatella tarvitsevansa hoitoa avohoidossa, mutta oppii, että laitoksen lääkärit uskovat tarvitsevansa sairaalahoidon arviointia ja hoitoa. Tällaisessa tapauksessa laitos voi asettaa potilaalle psykiatrisen pidätyksen, joka vaatii häntä jäämään laitokselle vähimmäisajan.
Useammin henkilö asetetaan psykiatriseen vankeuteen tahattomasti. Tämä voi johtua siitä, että perheenjäsen tai lääkäri on nähnyt häiritsevää käyttäytymistä tai lainvalvontatapahtuman seurauksena. Jokaisella lainkäyttöalueella voi olla erilainen menettely, jota on noudatettava sitoutuakseen aikuiseen, mutta yleensä tarvitaan jonkinlaisia todisteita. Tuomioistuimen hyväksyntä vaaditaan yleensä silloin, kun henkilö haluaa sitoutua perheenjäsenensä.
Useimmissa paikoissa psykiatrinen pito ei ole kevyesti otettu asia. Henkilön pidättämiseksi vastoin hänen tahtoaan psykiatrin on uskottava, että henkilö on välitön uhka itselleen tai muille. Jos hän esimerkiksi tekee itsemurhan tai tappaa toisen henkilön, tämä voi osoittautua riittäväksi syyksi pidättämiseen. Samoin, jos henkilön mielenterveysongelmat ovat niin vakavia, että hän ei voi huolehtia itsestään kunnolla tai hakea apua oman selviytymisensä vuoksi, tämä voi myös olla syy vangitsemiseen.
Sairaalat ja mielenterveyslaitokset eivät yleensä saa pidättä osapuolia loputtomiin. Sen sijaan heidän on tyypillisesti vapautettava potilas 72 tunnin tahattoman pidätyksen jälkeen. Joskus kuitenkin nämä pidätykset pidennetään 14 tai 30 päivään. Potilaalla voi olla oikeus oikeudenkäyntiin sen määrittämiseksi, onko pitkäaikainen odotus perusteltu vai ei.