Psykoanalyysi on yksi menetelmä, jolla koulutetut psykologit tai psykoterapeutit yrittävät saada selville potilaan nykyisen käyttäytymisen tai toiminnan perimmäisen syyn. Tämä tehdään yleensä useiden istuntojen kautta, joissa potilas muistaa erityisiä muistoja elämää muuttavista tapahtumista-prosessi, joka tunnetaan vapaana yhdistämisenä. Psykoanalyysin harjoittajat toivovat voivansa käyttää näitä tietoja yhdessä muiden havaintojen kanssa mahdollisen hoitokeinon määrittämiseksi tietyille mielisairauksille tai muille itserajoittaville neurooseille tai irrationaalisille peloille.
Ennen kuin kuuluisa itävaltalainen psykologi Tri Sigmund Freud kehitti psykoanalyysin 19 -luvun lopulla, oli monia teorioita, mutta vähän tieteellistä tietoa ihmismielen sisäisestä toiminnasta. Ihmisten uskottiin käyttäytyvän samalla tavalla kuin useista syistä: jumalien tahdosta, demonien hallussapidosta, syntyperäisestä hyvästä tai pahasta, “huumorin” epätasapainosta ja niin edelleen. Rikolliset, jotka tekivät rikoksia yhteiskuntaa vastaan, tai ne, jotka osoittivat outoa käyttäytymistä, yksinkertaisesti poistettiin yhteiskunnasta ilman toivoa mielekästä kuntoutusta.
Tri Freud totesi, että monet nykyiset käyttäytymismallit ja teot ovat itse asiassa aikaisemmin tapahtuneiden psyyke -traumojen aiheuttamia. Freud oletti, että ihmismieli oli paljon monimutkaisempi kuin aiemmin oletettiin, ja juuri tämä monimutkaisuus sai monet ihmiset muodostamaan sosiaalisesti hyväksyttäviä ajatuksia tai tekemään vaarallisia päätöksiä. Freudin psykoanalyysi alkuperäisessä muodossaan keskittyi voimakkaasti potilaan tukahduttamiin seksuaalisiin fantasioihin ja varhaislapsuuden kokemuksiin. Freud toivoi voivansa auttaa potilaitaan kohtaamaan traumaattiset muistot turvallisessa ympäristössä ymmärtääkseen heidän nykyiset vaikeutensa.
Freudin jälkeen psykoanalyysi on kokenut joitain muutoksia. Nykyaikaisilla harjoittajilla on taipumus pitää Freudin menetelmien “puhuvan parannuskeinoa” kaikkein hyödyllisimpänä työkaluna välttäen kuitenkin psykoseksuaalisten traumakokemusten liiallista käyttöä diagnoosissa. Nykypäivän psykoanalyysin aikana potilaat keskustelevat sisimmistä ajatuksistaan ja kokemuksistaan koulutetun psykoterapeutin kanssa. Terapeutin rooli on ohjata keskustelu kohti tiettyjä ajatuskonflikteja.
Jos potilas itse voi muistaa tuskallisen kokemuksen ja soveltaa tätä muistia nykyiseen tilanteeseen, hän voisi mahdollisesti “parantaa” itsensä ajan myötä. Esimerkiksi jos joku, joka kärsii vakavasta sosiaalisesta ahdistuksesta, muistaa erityisen nöyryyttävän tapauksen peruskoulusta, tämä saattaa auttaa häntä asettamaan tämän päivän tapahtumat perspektiiviin. Tukahdutetun ajatuksen tai fantasian käsitteleminen onnistuneesti voi lopettaa mielen ja kehon välisen konfliktin.
Freudin tunnetuin psykoanalyysimalli jakoi ihmisen mielen kolmeen erilliseen elementtiin – id, ego ja superego. Id on primitiivinen liikkeellepaneva voima perustarpeidemme, kuten seksuaalisen tyydytyksen ja sosiaalisen kehityksen, takana. Superego on täynnä kaikkia moraalikoodeja, jotka on painettu syntymästämme lähtien. Ego on herättävä mielemme, joka motivoi meitä tekemään päätöksiä erityisten asenteidemme ja tarpeidemme perusteella. Koska superego ja id ovat jatkuvasti ristiriidassa, monet ihmiset ajavat psykoanalyysiin ylityöllistetty ego, joka kamppailee ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Tätä psykoanalyysimallia käyttämällä rikollinen käyttäytyminen tapahtuu, kun id tulee liian hallitsevaksi ja erittäin jäykkä moraalinen käyttäytyminen laukaisee tarkistamattoman superegon.
Monet nykyaikaiset psykoterapeutit ovat omaksuneet erilaisen psykoanalyysimallin, joka perustuu ajatukseen konfliktista. Meillä kaikilla on moraalikoodi, joka määrittää tietyn teon oikeellisuuden tai väärin. Samalla tavalla kehossamme on omat tarpeensa, joita pelkkä järkevä ajattelu ei helposti hallitse.
Naimisissa oleva mies voi esimerkiksi tavata houkuttelevan naisen töissä. Hän voi ymmärtää, että laittoman suhteen harjoittaminen olisi moraalisesti väärin, mutta hän kokee silti seksuaalisen vetovoiman fyysiset vaikutukset. Vaikka hän vetäytyy kohtaamisesta eikä mitään fyysistä tapahdu, mielen ja kehon välinen konflikti voi silti olla olemassa. Ajan myötä kaikki nämä ristiriidat voivat hukuttaa ihmisen psyyke, mikä luo tarpeen ilmaista nämä tunteet ja tukahdutetut fantasiat turvallisesti. Psykoanalyysi pyrkii tarjoamaan suunnatun ilmanvaihdon, jonka pitäisi viime kädessä vähentää fantasian ja todellisuuden välistä ristiriitaa.