Julkishallinto on valtion politiikkojen toteuttaminen ja hallinta, joka perustuu asiantuntija-analyysiin ja sellaisten erityiskysymysten ratkaisemiseen, joilla on yleensä kauaskantoisia vaikutuksia kyseisen hallituksen alaisiin kansalaisiin. Poliitikot ja politiikan analyytikot muotoilevat julkista politiikkaa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Kansalaiset ovat usein aktiivisia toimijoita, jotka vaikuttavat sellaisiin poliittisiin päätöksiin, jotka voivat hyödyttää heidän erityisiä etujaan. Tämän seurauksena julkisen järjestyksen hallinto nähdään aika ajoin humanistisena pyrkimyksenä.
Järkevää lähestymistapaa voidaan käyttää myös julkishallinnon hallinnossa. Yksi esimerkki tästä on Yhdysvalloissa 1980 -luvulla presidentti Reaganin ollessa Valkoisessa talossa ja myöhemmin 21. vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä George W. Bushin hallinnon aikana. Järkevällä lähestymistavalla julkisen hallinnon valvojat pyrkivät toteuttamaan ja ylläpitämään politiikkaa siten, että se edistää yksityistä liiketoimintaa ja julkista byrokratiaa. Voidaan keskustella siitä, etteivätkö puheenjohtajakauden aikana toteutetut politiikat olleet todellisuudessa “julkisia” sanan todellisessa merkityksessä, koska niissä jätettiin suurelta osin huomiotta kadun keskimääräisen miehen tai naisen ja etenkin köyhien asiat, jotka ovat tyypillisesti luottaneet voimakkaasti hallituksen ohjelmiin, kuten Medicaidiin ja elintarvikeleimoihin. Esimerkiksi presidentti Bush yritti saada amerikkalaiset ja poliittiset analyytikot hyväksymään sosiaaliturvajärjestelmän yksityistämisen.
19 -luvulta lähtien julkishallinnon teoreetikot ovat vaihdelleet järkevien ja humanististen järjestelmien puolustamisen välillä politiikan muotoilussa ja hallinnossa. Yhdysvaltojen tuleva presidentti Woodrow Wilson esitti vuonna 1887 julkaistussa keskeisessä artikkelissaan The Study of Administration (Tieteen hallintokäytännöt) perustuen tapa, jolla politiikantekijät voisivat parhaiten palvella kansalaisia. Hän kannatti politiikan ja hallinnon pitämistä itsenäisinä alueina, koska hän piti hallintoa enemmän tieteellisenä pyrkimyksenä.
Itse asiassa julkinen politiikka on päätöksiä, jotka on tehty analysoimalla tietoja ja jotka julkisen järjestön hallitukset ovat toteuttaneet näennäisesti hallitusten alaisten ihmisten hyväksi. Valtiotiedettä on kuitenkin aina pidetty yhteiskuntatieteenä, mikä tarkoittaa sitä, että siihen voivat vaikuttaa ihmisten sattumukset. Vaikka kaikki yhteiskuntatieteilijät käyttävät tieteellisiä menetelmiä, kuten kvantifioitavien tietojen kokoamista tiettyjen johtopäätösten tekemiseen tai toistamiseen, on mahdollista, että kansalaisten lisäksi julkisen hallinnon keskeiset toimijat – analyytikot ja päätöksentekijät – eivät koskaan ole puolueettomia tai käytännössä neutraali.