Puunhoito on eräänlainen metsätalous, jossa metsät katsotaan puuvarantoiksi. Tässä mielessä se on erilainen kuin ympäristöystävällisemmät metsäkäytännöt, jotka saattavat nähdä metsiä enemmän kokonaisina ekosysteemeinä. Vaikka puunhoidossa voidaan ottaa huomioon laajempi, kokonaisvaltainen ekosysteemi, johon metsät kuuluvat kukoistavaan osaan, se katsoo ytimessään metsien muodostavan puita, jotka puolestaan koostuvat puusta. Tietenkin terve puunhoito -ohjelma sisältää maan, jota ei leikata, varauksia varten, joten usein ihmiset, jotka ovat osana puunhoito -ohjelmaa, saattavat joutua liittoutumaan ympäristönsuojelijoiden kanssa.
Puunhoidon kurinalaisuus syntyi Yhdysvalloissa 19 -luvun lopulla ymmärryksestä, jonka mukaan puu oli rajallinen luonnonvara. Kun eurooppalaiset saapuivat ensimmäistä kertaa Pohjois -Amerikkaan, siellä oli noin miljardi hehtaaria metsää, ja he alkoivat heti kaataa näitä metsiä sekä raivatakseen maata maatalouden hyväksi että ruokkiakseen kasvavan kansakunnan asuntoa, aluksia ja polttoainetta. 19 -luvun puoliväliin mennessä noin 250 miljoonaa hehtaaria metsää oli raivattu, ja alkoi ilmetä, että raivausaste, joka oli käytetty sisällissotaan saakka, ei voinut jatkua ilman, että lopulta poistettiin maanosalta puutavaransa.
Tämän seurauksena puunhoidosta tuli tosissaan 20 -luvun alussa, ja siitä tuli keskeinen osa sekä valtion maanpolitiikkaa että yksityisomistusta. Yhdysvalloissa hallitus omistaa noin 325 miljoonaa hehtaaria metsää, ja se harjoittaa tiukkaa puunhoitoa näillä hehtaareilla pitäen heidät yleisessä luottamuksessa tuleville sukupolville ja varauksena kansakunnan tarpeisiin. Loput 430 miljoonaa hehtaaria puuta Yhdysvalloissa omistavat yksityiset osapuolet: yksityishenkilöt, perheet, pienet yritykset, sijoitusryhmät ja puutavarayritykset. Nämä yritykset hoitavat omaa puunhoitoaan eri tavoilla, niihin vaikuttavalla sääntelyllä ja jatkuvalla pääomasijoituksella.
Yksi puunhoidon hahmotelma, jota monet yksityiset yritykset käyttävät, on nimeltään Sustainable Forestry Initiative eli SFI. SFI tarjoaa kaikenlaisia rubrikoita, joiden avulla yritykset ja yksityishenkilöt voivat arvioida omaa puunhallintaansa. Siinä esitetään pääperiaatteet, peukalosäännöt ja asetetaan standardit siitä, miten metsien tulisi elvytyä kaadettaessa, mitkä alueet tulisi jättää vapaiksi hakkuista ja miten eri alueita tulisi harventaa tai käsitellä vastuullisesti.
Viime kädessä paras puunhallintaohjelma tasapainottaa sekä ympäristönäkökohdat että kaupalliset huolenaiheet. Metsien antaminen tasaiseen tahtiin varmistaa, että ekosysteemi voi pysyä terveenä ja että kaupallisen puun lähde on jatkuvasti olemassa. Usein tiettyjen uhanalaisten alueiden tai villieläinten elinympäristön suojelemisesta voi olla myös suoria kaupallisia hyötyjä, koska hallitukselle voi olla myönnetty helpotuksia ympäristön huomioon ottaville puunhoito -ohjelmille.
Yleensä uudistaminen hoidetaan joko sallimalla luonnollinen kylvö tai aloittamalla istutukset. Vaikka istutukset ovat huomattavasti kalliimpia kuin luonnollinen kylvö, monet ihmiset valitsevat istutuksen puunhoidossaan, koska kasvuaika kypsyyteen on usein lyhyempi, mikä tasapainottaa lisäkustannukset. Ympäristön kannalta kuitenkin joissain metsissä luonnollinen kylvö on parempi, mikä pakottaa metsänhoitajat tekemään joskus vaikean päätöksen.