Pyhä Graali on legendaarinen alus, jonka uskotaan olleen läsnä viimeisellä ehtoollisella tai ristiinnaulitsemisella tai mahdollisesti molemmilla. Sitä etsivät tehtävät on sisällytetty moniin kaunokirjallisiin teoksiin 12 -luvulta lähtien, jolloin legendat tästä myyttisestä esineestä alkoivat lisääntyä Englannissa ja Ranskassa. Toisin kuin hyvin todelliset kristilliset esineet, jotka on onnistuneesti jäljitetty ja löydetty, Pyhää Graalia pidetään yleensä täysin myyttisenä esineenä, joka on mielessä eikä todellisuudessa.
Graalin tarinasta on useita eri versioita. Sen sanotaan olevan lautanen, ruokalaji tai kuppi, ja se voi olla valmistettu keramiikasta, metallista, lasista tai kristallista riippuen siitä, mihin legendaan uskotaan. Joidenkin tarinoiden mukaan se oli kuppi, jota käytettiin viinin tarjoamiseen viimeisellä ehtoollisella, joten sillä on yhteys Kristukseen ja ehtoolliskäytäntöön. Muissa tarinoissa Graalia käytettiin vangitsemaan veren, joka virtaa Kristuksen haavoista, kun taas toisissa tarinoissa sanotaan, että samaa astiaa käytettiin molempiin tarkoituksiin.
Oletettavasti Joseph Arimathea otti Graalin mukaansa Englantiin, missä se lopulta menetettiin. Monien legendojen mukaan alus on edelleen Englannissa, ehkä yliluonnollisin keinoin piilotettuna. Useimmissa tarinoissa sanotaan, että joku, joka on erittäin puhdas ja jalo, voi nähdä Graalin, ja sen tehtävät rinnastetaan yleensä jalouden ja vanhurskauden todistamiseen.
Tarinoita Pyhästä Graalista alkoi ilmestyä 1,200 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen, mikä viittaa vahvasti siihen, että nämä legendat keksittiin tosiasian jälkeen. Todellisten kristillisten esineiden tapauksessa tarinoita ja legendoja on läsnä siitä lähtien, kun näitä esineitä sanottiin käytetyiksi tai paljastetuiksi, ja ne tarjoavat vahvaa näyttöä niiden todellisesta olemassaolosta sekä tietoja, joita voidaan käyttää näiden esineiden kohtalon jäljittämiseen . Graalin tarinat näyttävät olevan keskiaikaisen yhteiskunnan keksimiä, ja astia seisoo vertauskuvana puhtaudesta ja tavoitteen tavoittelun arvosta.
Jotkut historioitsijat ovat ehdottaneet, että legendat ovat saattaneet kehittyä kelttiläisessä perinteessä olevasta pyhästä padasta tai maljasta. Näiden historioitsijoiden mukaan varhaiskristityt joko omaksuivat myytin ja tekivät sen uudelleen tai mukauttivat sitä aktiivisesti niin, että vastahakoiset käännynnäiset yhdistäisivät kristinuskon uskomuksiinsa. Kristinuskolla on varmasti ollut tapana mukauttaa muiden uskontojen juhlia ja uskomuksia tehdäkseen käännynnäisistä mukavampia, joten tämä teoria ei ole täysin epäuskottava.