Pyhän haudan kirkko on paikka Jerusalemissa, jonka väitetään olevan siellä, missä Kristus ristiinnaulittiin ja haudattiin. Kirkolla on lähes 1,700 vuoden historia. Se tunnetaan myös nimellä Ylösnousemuksen kirkko.
Pyhän haudan kirkon rakensi keisari Konstantinus noin vuonna 330 jKr. Jotkut sanovat, että tarkka vuosi oli 333; toiset sanovat sen olevan 335. Kirkko rakennettiin sen paikan päälle, joka oli aiemmin ollut Venuksen temppeli, mutta oli kuulemma tuhoutunut. Jotkut ovat saattaneet nähdä sen kristittyjen keinona saada kaupunki takaisin pakanoilta. Siksi seurakunnan valinta ei välttämättä ollut pelkästään Kristuksen hautauspaikan tunnettu paikka, vaan myös osoitus hallitsevasta asemasta muihin uskontoihin nähden.
Argumentteja Pyhän haudan kirkon rakentamisesta Golgatan päälle on lukuisia, mutta monet sanovat kaukana lopullisesta. Ensinnäkin kirkko sijaitsee kukkulalla lähellä kaupunkia, jossa kaupungin portit olisivat olleet Kristuksen ristiinnaulitsemisen aikaan. Siksi tämä tekee siitä erinomaisen sijainnin kaikille ristiinnaulitsemisille. Lisäksi Pyhän haudan kirkosta löydetty hauta on peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta.
Pyhän haudan kirkko on historiansa aikana tuhoutunut ja rakennettu uudelleen useita kertoja. Kun muslimit ottivat sen haltuunsa 11 -luvulla, se toimi kokoontumishuutona Euroopan kristityille, jotka aloittivat ristiretkien sarjan Pyhän maan valloittamiseksi. Pyhän haudan kirkko rakennettiin uudelleen ristiretkeläisten Jerusalemin miehityksen aikana 12 -luvulla.
Pyhän haudan kirkkoa johtaa nyt useiden kirkkojen, mukaan lukien kreikkalais -ortodoksinen, roomalaiskatolinen ja muut, sekä joidenkin maallisten ryhmien yhteistyöjärjestely. Suurin osa vallasta on Kreikan ortodoksisen kirkon käsissä. Pyhän haudan kirkko toimii Jerusalemin kreikkalaisen ortodoksisen patriarkan päämajana. Monet kristityt pitävät sitä yhtenä maailman pyhimmistä paikoista, ellei pyhin.
Huolimatta siitä, että näiden kirkon ja maallisten ryhmien on tarkoitus toimia yhdessä, järjestelyssä on vaikeuksia. Esimerkiksi yleisissä tiloissa mitään ei voi muuttaa, elleivät kaikki osapuolet suostu siihen. Joissakin tapauksissa tämä voi merkittävästi viivästyttää tarvittavia kunnostustöitä. Palvonta -ajat kullekin henkilölle ovat tiukasti säänneltyjä. Lisäksi ryhmien välillä tapahtuu joskus yhteentörmäyksiä. Siksi yhteistyöjärjestely on parhaimmillaan erittäin epävakaa.