Raamatun teologia on kristillisen teologian haara, joka käsittelee useimmiten ihmisten Jumalaa koskevan tietämyksen historiallista kehittymistä Raamatussa kuvatulla tavalla. Raamatun teologian tutkimus seuraa Jumalan ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen historiaa. Sen varhaisimmat kannattajat, mukaan lukien Geerhardus Vos (1862-1949), pitivät raamatullista teologiaa ristiriidassa joidenkin systemaattisen teologian rationalististen suuntausten kanssa, koska raamatulliset teologit uskovat yleensä yliluonnolliseen enemmän kuin muut teologit.
Joistakin historiallisista jännitteistä huolimatta järjestelmällisellä teologialla ja raamatullisella teologialla on yleensä toisiaan täydentävä suhde, jolla on hieman erilaiset tavoitteet. Vaikka järjestelmällinen teologia yrittää luokitella tai kuvata sitä, mitä Jumalasta tiedetään tai ehdotetaan loogisten muodostelmien mukaan, raamatullinen teologia pyrkii jäljittämään historian siitä, kuinka tällainen Jumalan tuntemus paljastettiin Raamatussa. Toisin sanoen järjestelmällisellä teologialla on yleensä ajankohtainen lähestymistapa, kun taas raamatullinen teologia suhtautuu useammin historialliseen lähestymistapaan Jumalaa koskeviin tietoihin tai väitteisiin.
Vos ja useimmat muut raamatulliset teologit väittävät, että Raamattu sisältää joukon progressiivisia ilmoituksia Jumalan luonteesta. Vanha testamentti esittelee Jumalan luonteen ja historian siitä, miten Jumala on kohdellut ihmisiä, erityisesti israelilaisia. Jumalan lunastus kansastaan Jeesuksen Kristuksen kautta on Uuden testamentin aihe. Nämä kaksi Raamatun pääosaa kertovat tarinan lunastavasta historiasta. Tämän näkemyksen mukaan kaikkea Vanhassa testamentissa tulisi nähdä ennakoivana tai Jeesusta osoittavana, kun taas Uusi testamentti voidaan ymmärtää oikein vain Vanhan testamentin alussa aloitetun lunastuksen jatkumisena.
Voidakseen pitää kiinni tästä erityisestä näkemyksestä tutkijoiden on yleensä oletettava tiettyjä oletuksia Raamatusta. Vaikka monet muut raamatuntutkijat tai järjestelmälliset teologit pitävät Raamattua yksinkertaisesti uskonnollisena tekstinä eivätkä ehkä usko Jumalaan ollenkaan, useimmat raamatulliset teologit pitävät Raamattua Jumalan arvovaltaisena sanana. Suuri osa raamatullisen teologin näkemyksestä esimerkiksi Vanhasta testamentista perustuu oletukseen, että israelilaisten historia johtaa tarkoituksellisesti kohti tulevaa tapahtumaa – Kristuksen tulemista, joka voisi tapahtua vain yliluonnollisesti.
Vaikka keskustelu lunastavasta historiasta on yleisin raamatullinen teologia, termiä käytetään joskus myös kuvaamaan muunlaisia teologisia tutkimuksia. Yhtä tyyppiä on joskus kutsuttu fenomenologiseksi, mikä tarkoittaa, että sen tarkoituksena on kuvata tiettyjen ihmisten uskomuksia tiettyinä aikoina – kuten israelilaisten uskomuksissa Babyloniin karkotuksen aikana. Toiset saattavat pitää eksegeettistä teologiaa – yritystä käyttää asiaankuuluvaa tietoa määrittääkseen raamatullisen tekijän sanojen tarkan merkityksen – raamatullisen teologian haarana. Tämän tyyppistä teologiaa harjoittavat eivät välttämättä pidä kiinni samoista oletuksista Jumalasta ja Raamatusta kuin toiset luultavasti.