Rabi -luottamus, joka tunnetaan myös nimellä myöntäjäluottamus, on luottamustyyppi, joka perustetaan työntekijöille ja jota pidetään peruuttamattomana. Yksi tämän tyyppisen luottamuksen päätehtävistä on rahoittaa etuuksia, joita työntekijöille tarjotaan osana ei-pätevää lykättyjä palkkiojärjestelmiä. Tämän tyyppisen luottamusjärjestelyn nimi on peräisin Yhdysvaltain sisäisen veroviraston päätöksestä yhdessä juutalaisen synagogan luottamuskysymyksen kanssa.
Epäpätevän lykättyjen palkkiojärjestelmien yhteydessä osa tuloista sijoitetaan rahastoon työntekijän puolesta. Nämä tulot eivät ole verovelvollisia ansaintahetkellä. Tämä tarkoittaa sitä, että säätiöön sijoitettuja tuloja ei lasketa osaksi työntekijän verovuoden raportoitua nettotuloa. Veroja lasketaan vasta, kun varat on tosiasiallisesti laskettu liikkeeseen luottotililtä, ja nämä verot erääntyvät kaikista saman tilivuoden aikana suoritetuista luottotiedoista.
Rabin luottamuksen taustalla on luoda omaisuutta, jota työntekijä voi hyödyntää myöhempinä vuosina, yleensä eläkkeelle jäätyään aktiivisesta työnantajasta. Tämäntyyppisen luottamuksen luonne estää työnantajaa käyttämästä luottamukseen sijoitettuja tuloja muihin tarkoituksiin. Samalla rabbi -luottamuksen tasapaino suojataan siinä tapauksessa, että työnantaja päättää muuttaa työntekijöille tarjottavien eläkejärjestelyjen rakennetta. Vaikka työnantaja voi päättää lopettaa maksujen suorittamisen rabbi -luottamukseen, ei ole mahdollisuutta peruuttaa tähän mennessä tehtyjä maksuja. He pysyvät luottamuksessa, kunnes ne maksetaan työntekijälle luottamuksen perustamisen aikana annettujen säännösten mukaisesti.
On myös mahdollista käyttää rabbi -luottamusta tilanteissa, joissa työnantaja päättää ostaa toisen yrityksen. Tässä skenaariossa hankintayritys voi varata osan ostohinnasta ja lykätä kyseisen summan maksamista tietyn ajan, jos molemmat osapuolet ovat sopineet lykkäyksen ehdoista. Yleensä tämä järjestely edellyttää, että tietyt tapahtumat tapahtuvat ennen kuin luottamusmaksut tosiasiallisesti tapahtuvat. Rabi -luottamuksen käyttö tässä tapauksessa voi toimia erittäin hyvin hankitun yrityksen entisen omistajan kannalta, koska maksut voidaan rakentaa siten, että ne rajoittavat hankintahetkellä maksettavien verojen määrää. Lisäksi tämä lähestymistapa rajoittaa verovelvollisuuden vain niihin maksuihin, jotka suoritetaan tietyn verovuoden aikana, mikä mahdollistaa verorasituksen hallinnan tehokkaammin.