Syöpä voi olla tuhoisa keholle. Monta kertaa yksi ainoista onnistuneista menetelmistä taudin etenemisen hoitamiseksi tai pysäyttämiseksi on kasvaimen sekä siihen liittyvien elinten ja kudosten täydellinen poistaminen. Tällaista leikkausta kutsutaan yleensä radikaaliksi. Radikaali nefrektomia on munuaisen, virtsaputken, ympäröivien kudosten, imusolmukkeiden ja lisämunuaisen poistaminen, yleensä syövän tai muiden vakavien munuaissairauksien vuoksi. Tätä leikkausta voidaan käyttää vaihtoehtona päästä eroon syövästä tai tarjota enemmän mukavuutta potilaalle, jolle syöpä on parantumaton.
Radikaali nefrektomia on suuri leikkaus, johon yleensä liittyy yleisanestesia, suuren elimen poistamiseksi kehosta. Yhden munuaisen poistaminen ei välttämättä johda dramaattiseen muutokseen ihmisen elämässä, koska useimmilla yksilöillä on kaksi. Jos potilaalla on heikko munuainen tai jos hän on jo poistanut munuaisen, leikkaus voi kuitenkin johtaa potilaan dialyysihoitoon. Ennen radikaalin munuaisleikkauksen suorittamista lääkäri keskustelee tyypillisesti kaikista käytettävissä olevista vaihtoehdoista ja auttaa potilasta päättämään, mikä on oikea tilanteeseensa.
Yleensä on olemassa kahdenlaisia radikaaleja nefrectomiavaihtoehtoja hoitovaihtoehtoina. Avoin nefrectomia sisältää potilaan leikkaamisen, jotta kirurgi voi nähdä elimet poistettaessa niitä. Tämäntyyppinen leikkaus on perinteisempi versio. Tämän tyyppiseen leikkaukseen ehdokkaita ovat ne, joilla on kasvaimia, jotka ovat suurempia kuin 10 cm. Muita tämän tyyppiseen leikkaukseen sopivia potilaita ovat ne, joilla on ollut aiempia leikkauksia, jotka ovat jättäneet sisäisiä arpia.
Toinen radikaalin nefrectomian tyyppi on minimaalisesti invasiivinen toimenpide, jota kutsutaan laparoskooppiseksi radikaaliksi nefrectomiaksi. Tämä leikkaus ei sisällä yhtä suurta viiltoa kuin avoimen radikaalin munuaisleikkaus. Pikemminkin tehdään useita pieniä viiltoja. Ensimmäisessä viillossa kamera asetetaan sisään, jotta lääkäri voi nähdä, mitä hän tekee. Muita viiltoja käytetään, jotta kirurgiset instrumentit pääsevät elimeen. Kirurgi voi sitten irrottaa munuaisen ja muut poistamansa kudokset ja purkaa ne toisen viillon kautta.
Kuten kaikkiin leikkauksiin, sekä avoimiin että laparoskooppisiin radikaaleihin munuaisleikkauksiin liittyy riskejä ja hyötyjä. Molemmissa tapauksissa potilaalle on tehtävä yleisanestesia, johon voi liittyä aivovaurion, sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riski. Joissakin toimenpiteissä hermot voivat vaurioitua, mikä johtaa selkävaivoihin. Kaikista riskeistä on keskusteltava lääkärin kanssa ennen potilaan toimenpiteen aloittamista. Lääkäri voi auttaa potilasta päättämään, mitä riskejä hän on valmis ottamaan eroon syövästä tai hallitsemaan sitä.