Radio over fiber on langaton viestintätekniikka, jossa laitteiden tukiasemille lähettämät radiosignaalit moduloivat valoa ja lähettävät optista dataa. Tiedot siirtyvät kuitujen kautta päästäkseen tietoliikennekeskuksiin. Toiseen suuntaan tulevat paluusignaalit kulkevat tukiaseman läpi, joka lähettää radioaaltoja laitteiden vastaanottamiseksi. Tämä menetelmä tarjoaa useita etuja verrattuna kaapelipohjaiseen langattomaan viestintään, jossa käyttäjät kytkevät reitittimen puhelinlinjaan tai koaksiaalikaapeliin päästäkseen Internetiin ja muihin verkkopalveluihin.
Eräs etu radion käyttämisessä kuituun verrattuna on erinomainen nopeus ja tiedonsiirtokapasiteetti. Perinteisellä laajakaistainfrastruktuurilla on vaikeuksia vastata viestintätarpeisiin, erityisesti vanhentuneissa rakennuksissa, joissa on vanhoja johdotusjärjestelmiä. Kuidulla ei ole samoja rajoituksia. Se voi nopeuttaa tiedonsiirtoa ja mahdollistaa paljon suuremman datakapasiteetin, mikä voi olla tärkeää alueilla, joilla langattoman palvelun kysyntä on suuri. Toimistorakennukset ja tiheät asuinklusterit tarvitsevat tyypillisesti suuret kaistanleveyden tarpeet ja kasvavat asiakasmäärät tietoliikenneinfrastruktuuripäätöksissä.
Radiokuitujärjestelmän turvaaminen on myös helpompaa, mikä voi olla käyttäjille tärkeää. Yritykset voivat käsitellä arkaluonteisia tietoja, joita ne eivät halua vahingossa luovuttaa huonosti suojatun verkon kautta. Yksittäiset kuluttajat voivat olla huolissaan identiteettivarkauksista ja muista turvallisuuskysymyksistä. Nämä järjestelmät vähentävät tietomurtojen riskiä ja tarjoavat enemmän suojausvaihtoehtoja. Niillä on myös yleensä pidempi kantama, mikä tarjoaa enemmän joustavuutta.
Radion käyttöönotto kuidun kautta voi olla kallista. Tällaiset järjestelmät edellyttävät tietoliikenneyhtiöiltä valokuitua aina asiakkaan käyttämälle tukiasemalle asti. Kuitujen asennus on kallista varsinkin pienille kuluttajille. Jotkut tästä aiheesta kiinnostuneet tutkijat ovat tutkineet vaihtoehtoja, kuten muovikuitujen ja itse tehtyjen valokuituasennusten alentamiseksi kuluttajille, jotka haluavat radion kuituverkon kautta, mutta joilla ei ole varaa tarvittavaan infrastruktuuriin.
Sekä välitaajuus (IF) että radiotaajuus (RF) tekniikkaa voidaan käyttää kuitujen kautta tapahtuvissa radioasennuksissa. Paras valinta voi riippua järjestelmästä ja teleyrityksestä. Tällaiset tietoliikenneyhteydet voivat tarjota nopeaa ja erinomaista pitkän kantaman viestintää. Ne jättävät myös tilaa laajentumiselle, mikä on tärkeä näkökohta televiestintäyrityksille, joiden on otettava huomioon tulevaisuuden vaatimukset kehittäessään uutta infrastruktuuria. Järjestelmästä, jolla on pieni datakapasiteetti ja nopeusrajoitukset, voi nopeasti tulla hyödytön kuluttajille, jotka odottavat ylläpitävänsä tai lisäävänsä nopeuksia, vaikka he lisäävät kaistanleveyskuormitustaan.