Radioaktiivinen saastuminen on radioaktiivisten materiaalien, kuten radioaktiivisten kaasujen, nesteiden tai hiukkasten, sääntelemätöntä maksua paikassa, jossa ne voivat vahingoittaa yksilöitä tai laitteita. Kasvit, rakennukset, ihmiset ja eläimet voivat saastua ympäristöön joutuvista radioaktiivisista materiaaleista. Ilma, vesi, jätteet ja pinnat ovat muita mahdollisia radioaktiivisen saastumisen lähteitä. Jos esimerkiksi radioaktiivinen aine kaatuu vahingossa lattialle, ihmiset voivat levittää ainetta yksinkertaisesti kävelemällä saastuneella lattialla.
Monet tapahtumat voivat aiheuttaa radioaktiivista saastumista. Esimerkiksi ydinräjähdys voi johtaa radioaktiivisen saastumisen leviämiseen. Tämä ilmiö tunnetaan yleensä ydinvauriona. Jos radioaktiivista ainetta ei ole suljettu kunnolla pohjaastiaan, se voi levitä muihin esineisiin aiheuttaen radioaktiivista saastumista. Radioaktiivinen saastuminen voi myös olla väistämätön tulos tietyistä käytännöistä. Esimerkiksi radioaktiivisia aineita vapautuu automaattisesti ydinpolttoaineen uudelleenkäsittelyn aikana.
Radioaktiivisen jätteen saastuminen voi tapahtua ulkoisesti, sisäisesti tai ympäristön kautta. Ulkoinen saastuminen tapahtuu, kun radioaktiivinen aine, yleensä pölyn, jauheen tai nesteen muodossa, joutuu henkilön hiuksiin, ihoon tai vaatteisiin. Sisäinen kontaminaatio tapahtuu, kun henkilö hengittää, nielee tai imee radioaktiivisen aineen. Kun radioaktiivista materiaalia levitetään tai päästetään ympäristöön, tapahtuu ympäristön saastumista.
Radioaktiivisen kontaminaation vaikutukset vaihtelevat riippuen radioaktiivisen aineen tyypistä, sen suojaustasosta ja levinneisyydestä. Radioaktiiviset kontaminaatiovaikutukset ovat yleensä vähäisiä pienille radioaktiivisten materiaalien pitoisuuksille, joilla on vähäiset eristysongelmat. Pienissäkin tapauksissa vahingollinen materiaali on kuitenkin usein puhdistettava ja hävitettävä oikein.
Toisaalta korkea saastumisaste voi uhata merkittävästi sekä ihmisiä että ympäristöä. Jos ihmiset saastuvat radioaktiivisella materiaalilla, he altistuvat säteilylle, kunnes aine poistetaan kehostaan, hiuksistaan ja vaatteistaan. Radioaktiivisen suojauksen vaikutukset riippuvat radioaktiivisen kontaminaation tasosta ja aineen kemiallisesta myrkyllisyydestä. Joissakin tapauksissa aine voi levitä koko kehoon ja poistua nopeasti. Muissa tapauksissa voi kuitenkin esiintyä merkittävää heikentymistä, kuten elinvaurioita tai toimintahäiriöitä.
Radiokontaminaation torjunta voidaan tehdä aloittamalla turvavyöhykkeet saastuneiden alueiden ympärille. Turvavyöhykkeet on suunniteltu vähentämään pääsyä radioaktiivisiin materiaaleihin, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti kansanterveyteen. Valvontamenettelyt edellyttävät myös yleensä, että turvavyöhykkeillä työskentelevät henkilöt ovat koulutettuja ammattilaisia, jotka käyttävät asianmukaisia turvalaitteita.