Rahan pitämisen vaihtoehtoiskustannus on kustannus, joka voitaisiin toteuttaa, jos rahaa sijoitettaisiin sen sijaan, että sitä pidettäisiin. Toisin sanoen se on korko, jonka raha ansaitsee valitulla sijoituksella. Yleensä korko asetetaan joukkovelkakirjalainalle, erityisesti valtionlainalle. Kun otetaan huomioon muut mahdolliset sijoitusvalinnat, tämä hinta voi olla hyvin erilainen henkilöstä tai yhteisöstä toiseen.
Rahan pitämisen todellisten vaihtoehtoiskustannusten määrittämiseksi on ensin määritettävä, mikä sijoitusväline olisi ollut. Sen jälkeen seuraava askel on tutkia, mikä olisi kyseisen sijoitusstrategian korko. Jos vuotuinen prosenttiosuus on yksi prosentti, yksi prosentti vuosittain olisi rahan pitämisen vaihtoehtoiskustannus. Tietyn arvon määrittäminen edellyttäisi ensin, kuinka paljon rahaa säilytettiin ja kuinka kauan sitä pidettiin.
Taloustieteessä rahan sijoittaminen ja pitäminen tunnetaan toisiaan poissulkevina valintoina. Tämä tarkoittaa, että molempia ei voi tehdä samanaikaisesti samoilla rahoilla. Jos rahaa sijoitetaan, sitä ei voida pitää. Yksilön voi olla mahdollista muuttaa mieltään paras valinta kyseiselle rahalle, mutta molempia strategioita ei tehdä samanaikaisesti.
Vaikka useimmat yritykset ja yksityishenkilöt voivat tuntea, että he mieluummin antaisivat rahansa työskennellä heidän puolestaan sen sijaan, että he olisivat vain pidätettyinä, voi olla päteviä syitä olla sijoittamatta. Rahan pitäminen antaa yrityksille jonkin verran taloudellista vapautta, koska varat pysyvät suhteellisen likvideinä. Tämä antaa yritykselle mahdollisuuden tehdä nopeita päätöksiä ainakin osalla käytössään olevista varoista. Rahan pitäminen aiheuttaa myös vähemmän riskejä kuin sen sijoittaminen. Nämä liiketoimintavalinnat vaihtelevat liiketoiminnasta toiseen tavoitteista riippuen.
Rahan pitämisen vaihtoehtoiskustannuksia pidetään myös nimenomaisina kustannuksina. Tämä tarkoittaa, että kustannukset menetetään, koska yrityksen omia varoja, tässä tapauksessa rahaa, ei käytetä. Selviä kustannuksia verrataan implisiittisiin kustannuksiin, joista jälkimmäiset ovat aineettomia kustannuksia, joita on usein erittäin vaikea mitata määrätyllä arvolla.
Yrityksen on tarkasteltava monia eri tekijöitä määrittäessään, ovatko rahan pitämisen vaihtoehtoiskustannukset sen arvoisia. Jos yritys esimerkiksi voisi vaikuttaa tuotteeseen tai hankintaan, jonka avulla se voisi tuottaa paremman sijoitetun pääoman tuoton kuin nykyiset korot, olisi parempi pitää rahat kiinni. Parhaan strategian määrittäminen tarkoittaa usein kaikkien nimenomaisten kustannusten ennakointia ja mittaamista.