Rahan tarjonta edustaa koko talletusta rahoituslaitoksissa tai jäljellä olevaa rahaa, jota ei oteta huomioon muilla toimenpiteillä. Nämä rahat ovat usein hyvin juoksevia, virtaavat järjestelmään ja poistuvat järjestelmästä, ja ne ovat talouden terveyden keskeinen mittari. Jos rahan tarjonta on liikaa, seurauksena voi olla inflaatio. Jos se on liian vähän, talouskasvu ei välttämättä toteudu.
Inflaation tai kasvun vaarattomuuden vuoksi Yhdysvaltain keskuspankki ja minkä tahansa muun rahapolitiikan alaisen maan keskuspankki yrittävät hallita rahan tarjontaa useilla eri tavoilla. Loppujen lopuksi yleistavoitteena on saada aikaan tasapaino, joka luo jatkuvaa kasvua, mutta ei niin paljon kasvua, että se aiheuttaisi inflaation. Molemmilta ääripäiltä on vältettävä, ja taloudet voivat muuttua voimakkaasti, mikä tekee tästä tasapainosta erittäin vaikean.
Korot ovat yksi tapa hallita rahan tarjontaa. Yhdysvaltain keskuspankki tai keskuspankki voi mielivaltaisesti muuttaa pankeille lainaamansa rahan korkoa. Jos veloitetaan korkea korko, pankit antavat vähemmän lainoja. Tämä johtaa inflaation hidastumiseen, koska rahaa on vähemmän, joten siitä tulee arvokkaampaa. Jos korkoja lasketaan, kauppaa tapahtuu todennäköisesti enemmän. Korot saavat usein paljon huomiota mediassa, koska niillä on niin suora vaikutus monien ihmisten elämään, varsinkin kun kyse on pitkäaikaisista lainoista, kuten asuntolainoista. Yhdysvaltain keskuspankki kokoontuu yleensä neljännesvuosittain harkitsemaan asiaa.
Toinen Yhdysvaltain keskuspankin menetelmä rahan tarjonnan hallitsemiseksi on ostaa joukkovelkakirjoja. Näistä joukkovelkakirjoista saadut rahat laitetaan järjestelmään, jotta pankit voivat käyttää niitä. Nämä pankit ottavat vastuun ja yrittävät lainata rahaa voiton saamiseksi. Tämä tarjoaa moottorin talouskasvulle.
Jos keskuspankki haluaa rajoittaa rahan tarjontaa, se voi myös myydä joukkovelkakirjoja. Tämä vähentää lainarahoitusta, koska rahat, jotka normaalisti käytettäisiin tällaisiin tarkoituksiin, käytetään Yhdysvaltain keskuspankin myymien joukkovelkakirjojen ostamiseen. Näin ollen rahan tarjontaa kiristetään, minkä pitäisi hallita inflaatiota, mutta se voi myös tukahduttaa talouden, jos se tehdään liian korkealle.
Viimeinen tapa, jolla keskuspankki voi valvoa rahan tarjontaa, on varantoja koskevat vaatimukset. Jokaisen pankin, luottoliiton tai muun säilytyslaitoksen on pidettävä tietty määrä rahojaan varauksina, määriteltynä tietty prosenttiosuus. Yhdysvaltain keskuspankki voi muuttaa varausten määrää, vapauttaa rahaa tai rajoittaa sen käyttöä edelleen sen mukaan, mitä taloudellinen tilanne voi edellyttää.