Rahan vaikutus inflaatioon on ollut kiistanalainen taloustieteilijöiden keskuudessa. Rahan tarjonnan maltillisten muutosten lyhyen aikavälin vaikutuksista ollaan yksimielisiä. On kuitenkin joitain linkkejä, joista suurin osa taloustieteilijöistä on samaa mieltä. Rahan tarjonta määrittelee pitkällä aikavälillä inflaation. Nopea rahantuotanto aiheuttaa hyperinflaatiota tai erittäin korkeita inflaatioita jopa lyhyellä aikavälillä.
Taloustieteilijät ovat yleensä samaa mieltä siitä, että rahan vaikutus inflaatioon pitkällä aikavälillä on hyvin suora. Kun hallitukset tuottavat rahaa nopeammin kuin talouskasvu, jokainen valuuttayksikkö vastaa pienempää osaa talouden kokonaisvarallisuudesta. Jos talous kasvaa esimerkiksi 20% tietyn ajanjakson aikana, mutta rahan tarjonta kasvaa 30%, valuuttayksiköllä ei ole enää sitä ostovoimaa, joka sillä oli ennen. Valuuttamäärä menettäisi arvonsa, ja tämä on inflaation määritelmä.
Lisäksi hyperinflaatiota voi esiintyä, kun näitä vaikutuksia havaitaan paljon lyhyemmän ajan kuluessa. Hyperinflaation uskotaan johtuvan myös rahan tarjonnan suhteettomasta kasvusta. Hyperinflaatiota annetaan joskus kuukausittain, eikä vuosittain. Hyperinflaation sattuessa kuluttajilla on taipumus epäluotella valuuttaa ja yrittää muuttaa rahansa aineellisiksi hyödykkeiksi – mikä pahentaa inflaatio -ongelmaa entisestään. Afrikkalainen Zimbabwen maa alkoi kokea hyperinflaatiota 2000 -luvun alussa, ja Zimbabwen dollarin heikkeneminen tuli niin vakavaksi, että maa luopui valuutasta kokonaan.
Rahan lyhyemmän aikavälin vaikutus inflaatioon on epäselvä. Jotkut väittävät, että rahan vaikutus inflaatioon lyhyellä aikavälillä muistuttaa vaikutusta pitkällä aikavälillä. Toiset väittävät, että lisätekijöillä voi olla merkittävä vaikutus.
Ensimmäinen näkemys rahan lyhytaikaisesta vaikutuksesta inflaatioon on, että se on myös suoraa. Tätä teoriaa tukivat brittiläiset taloustieteilijät Adam Smith ja David Hume sekä yhdysvaltalainen ekonomisti Milton Friedman. Koska nämä taloustieteilijät uskoivat, että rahan määrä liittyy inflaatioon, jopa lyhyellä aikavälillä, heidän teoriaansa kutsutaan usein rahan määräteoriaksi. Yleisesti ottaen rahan määräteorian mukaan rahan tarjonta on suoraan verrannollinen hintatasoon. Tämän teorian kannattajat tukevat usein rahan tarjonnan rajoitettua, hallittua laajentamista.
Brittiläinen ekonomisti John Maynard Keynes ehdotti, että muut talouden tekijät voivat vaikuttaa merkittävästi lyhytaikaiseen inflaatioon. Keynes huomautti, että rahan tarjonnan muuttamisella on vain välillinen vaikutus yleiseen hintatasoon ja että välitekijät voivat siten vaikuttaa lopputulokseen. Esimerkiksi vaikka rahan tarjonta saattaa muuttua, työnantajat ovat haluttomia muuttamaan usein työntekijöidensä palkkoja. Tällainen käyttäytyminen voi vaikuttaa lyhytaikaiseen inflaatioon.