Rahapolitiikan ja talouden välinen suhde on se, että rahapolitiikka on väline, jota käytetään talouden manipulointiin tiettyjen odotettujen tulosten saavuttamiseksi. Rahapolitiikkaan liittyy yleensä tekijöitä, kuten talouden rahan kokonaistarjonnan lisääntyminen tai väheneminen kerrallaan ja korkojen tarkistaminen ylös- tai alaspäin. Yleensä keskuspankit tai liittovaltion varapankit ovat vastuussa tällaisista muutoksista, jotka yleensä perustuvat tiettyihin talouden indikaattoreihin.
Esimerkki rahapolitiikan ja talouden välisestä suhteesta on tilanne, jossa useiden suhdannejaksojen analyysi paljastaa inflaatiokehityksen. Suhdannekierrokset ovat yksinkertaisesti ilmoitettuja jaksoja, joita käytetään liiketoiminnan pituuden jakamiseen tarkoituksena toimia eräänlaisena vertailukohtana taloustieteilijöille ja muille osapuolille. Rahapolitiikan kannalta suhdannekierros voi olla neljännesvuosittain, vuosittain tai perustuen taloudellisen toiminnan yhteenlaskettuun neljän vuoden jaksoon. Suhdannekierron analyysi osoittaa, onko inflaatio olemassa vai onko talous hidas. Jos inflaatio on nousussa useiden suhdanteiden aikana, keskuspankki ottaa käyttöön rahapolitiikan, jolla pyritään vähentämään inflaatiota.
Yleensä inflaatiota vauhdittaa yliaktiivinen talous, jossa kulutusaste ylittää tuotannon ja tarjonnan. Tämä suuntaus johtaa tilanteeseen, jossa liian paljon rahaa jahtaa liian vähän tavaroita, mikä aiheuttaa tällaisten hyödykkeiden hintojen nousun. Keskittyäkseen tällaisiin negatiivisiin suuntauksiin keskuspankki saattaa päättää vähentää taloudessa kiertävän rahan määrää. Tämän vähentämisen tarkoituksena on alentaa kysynnän ja kulutuksen nopeutta, mikä johtaa vastaavasti inflaation laskuun, jota kysyntä ruokkii. Tämä luo yhteyden rahapolitiikan ja talouden välille, koska rahapolitiikalla pyritään korjaamaan taloudessa havaittu poikkeama.
Yksi keinoista, joilla keskuspankki voi vähentää talouden rahan määrää, on korkojen nostaminen. Logiikka on, että korkojen nostaminen johtaa lainojen ja muiden luottojen kysynnän laskuun kohtuuttomien korkojen vuoksi. Se johtaa myös enemmän säästöihin pankeissa ja vähemmän kuluja pankin säästöistä maksettavan koron korrelatiivisen kasvun vuoksi. Toisinpäin on tilanne, jos talous on heikkoa toimintaa. Keskuspankki alentaa korkoja, toivoen menojen kannustamista ja taloudellisen toiminnan lisäämistä, mikä osoittaa myös rahapolitiikan ja talouden välisen yhteyden.