Hallituksilla on kahdenlaisia määräyksiä rahanhoidosta, finanssipolitiikasta ja rahapolitiikasta. Finanssipolitiikka määrittää, miten hallitukset keräävät rahaa verojen kautta ja käyttävät nämä tulot. Rahapolitiikan tehtävänä on manipuloida maan valuutan saatavuutta pitääkseen sekä inflaation että kansallisen työttömyysasteen alhaisena.
Yleensä, jos maan talous kasvaa, työntekijöiden työpaikat ovat terveitä ja työttömyysaste alhainen. Alhainen työttömyysaste auttaa pitämään talouden terveenä, koska nämä palkatut työntekijät ovat myös kuluttajia, joilla on rahaa eri yritysten tarjoamiin tuotteisiin ja palveluihin. Kun kuluttajat ostavat, yritykset ansaitsevat rahaa ja heillä on varaa jatkaa työllistymistä – ja palkata enemmän – työntekijöitä, jotka puolestaan toimivat myös kuluttajina.
Inflaatiolla tarkoitetaan sitä, mitä tapahtuu, kun tietyn kansakunnan valuutta tulee niin runsaaksi, että se alkaa menettää arvoaan. Tämä johtaa hintojen nousuun, mikä tarkoittaa, että kunkin valuuttayksikön ostovoima laskee. Hallitukset haluavat pitää inflaation minimissä, koska hintojen nousu vahingoittaa kuluttajien kykyä ostaa tavaroita ja palveluja. Sen lisäksi, että se vahingoittaa kuluttajien elintasoa, se puolestaan vahingoittaa yrityksiä, joiden tavaroita ja palveluita kuluttajat eivät osta. Tämä vahingoittaa sitten taloutta.
Rahapolitiikan rooli talouskasvun edistämisessä on tyypillisesti sellainen, että yritysten on helpompi saada lainaa ja luottoa toiminnan laajentamiseksi ja yrittäjien on helpompi saada rahaa uusien yritysten perustamiseen. Valtion keskuspankki voi tehdä tämän alentamalla varantovelvoitteita tai niiden velkojen prosenttiosuutta, jotka pankin on lain mukaan pidettävä likvideinä valuuttoina. Tällöin pankit voivat antaa enemmän lainoja ja myöntää enemmän luottoja kuin suuremmilla varantovaatimuksilla. Keskuspankit voivat myös edistää talouskasvua lisäämällä rahan tarjontaa tai kansakunnan valuutan kokonaismäärää.
Jotta inflaatio pysyisi alhaisena rahapolitiikan roolin rajoissa, hallitus voi rajoittaa liikkeessä olevan rahan määrää säilyttääkseen jokaisen valuuttayksikön arvon. Tämä edellyttää toimia, jotka ovat päinvastaisia kuin talouskasvua edistävät toimet. Näitä ovat pankkien varantovaatimusten nostaminen ja kansan rahan tarjonnan vähentäminen.
Rahapolitiikan roolissa on se haaste, että hallitukset eivät voi kannustaa talouskasvua ilman riskiä inflaatiosta eivätkä voi ryhtyä toimiin inflaation pitämiseksi matalana vaarantamatta talouden hidastumista ja vastaavaa työttömyysasteen nousua. Tämä edellyttää hallitusten asettavan etusijalle joko talouskasvun tai alhaisen inflaation ylläpitämisen milloin tahansa. Yleensä keskuspankit käsittelevät tätä ongelmaa ottamalla vaatimattomia toimia pitääkseen inflaation alhaisena talouskasvun aikana ja ottamalla riskin inflaation keskittymisestä talouskasvun kannustamiseen, kun taloudet ovat taantumassa tai lamassa.