Rahayksikkö on valuutan ensisijainen perusnimike. Vaikka se ei yleensä ole alin arvoinen rahayksikkö, sitä pidetään yleensä ensimmäisenä kokonaisena nimellisarvona, josta pienemmän arvon yksiköitä pidetään murto -osuuksina. Yhdysvalloissa rahayksikkö on dollari; muissa maissa ja alueilla, joilla on eri valuutat, on selkeä rahayksikkö, kuten peso, euro ja jeni.
Rahayksikön perustaminen lisää määritelmien vakautta talousjärjestelmään. Se voi toimia vertailukohtana arvolle ja hinnoille ja antaa markkinoille arvosanan. Jos esimerkiksi voileipä maksaa 5 dollaria (USD), voileivän arvo tulkitaan rahayksikön ymmärryksen kautta. Se, pidetäänkö tätä hintaa kalliina tai edullisena, liittyy voileivän havaittuun arvoon ja nykyiseen inflaatioon.
Vaikka rahayksikkö lisää vakautta, se ei itse asiassa ole vakaa käsite. Joidenkin inflaatiolaskijoiden mukaan 100 dollarin ostovoima vuonna 1900 vastaisi hieman yli 2500 dollarin ostovoimaa vuonna 2009. Vaikka kirjaimellinen rahayksikkö ei muuttunut, sen ostovoima muuttui suuresti vuosisadan aikana laajan eri tekijöitä, kuten inflaatio. Siksi rahayksikkö antaa nimellisarvolle konkreettisen määritelmän, mutta sen arvo voi olla suhteellinen.
Yleensä on epäkäytännöllistä laskea liikkeeseen vain perusyksikköä vastaavaa valuuttaa, joten valuuttajärjestelmät luovat yleensä monia eri valuutan nimellisarvoja, jotka ovat joko moninkertaisia tai murto -osia alkuperäisestä perusyksiköstä. Ison -Britannian punnan murto -osuuksiin kuuluu yksi, viisi, 10, 25 ja 50 penniä, jotka ovat kaikki punnan murto -osia. Useat perusyksiköt, kuten 20 dollarin dollarin setelit, tekevät paljon kätevämmäksi kantaa ja käyttää suurempia summia käteisenä.
Rahayksikkö auttaa määrittelemään ja yhdistämään kansakunnan tai alueen. Saman valuutan käyttö helpottaa kaupankäyntiä välttäen monimutkaisia valuuttakursseja ja valuutan vahvistamista. Jotkut talousanalyytikot väittävät, että universaalin rahayksikön käyttöönotto on tulevaisuudessa täysin varmaa, kun maailmankaupasta tulee sekä helpompaa että yleisempiä. Jotkut maat, kuten Yhdistynyt kuningaskunta, pitävät kuitenkin valuuttaansa ainutlaatuisena osana kansallista luonnetta ja ovat torjuneet mahdollisuudet liittyä laajalle levinneeseen eurooppalaiseen valuuttajärjestelmään, ainakin osittain nationalististen huolenaiheiden vuoksi.