Seksuaalisen väkivallan uhrilta kerättyjä biologisia ja fyysisiä todisteita kutsutaan yhdessä ”raiskaussarjaksi”. Termiä käytetään myös kuvaamaan tapausta, jossa on tarvittavat varusteet raiskauksen uhrin tutkimista varten. Raiskauksen uhri saa aina hylätä raiskaussarjan ja silti saada lääketieteellistä hoitoa, vaikka todisteiden keräämistä kannustetaan voimakkaasti. Sen lisäksi, että raiskaussarja johtaa poliisin rikoksentekijälle, se voi myös tukea tapausta oikeudessa, jos se joutuu oikeudenkäyntiin.
Seksuaalinen hyväksikäyttö voi olla erittäin traumaattista. Tästä syystä monilla yhteisöillä on seksuaalisen väkivallan vastausryhmiä (SART). SART -jäsenet saavat erityiskoulutusta pahoinpitelyn uhrien käsittelemisestä ja todisteiden keräämisestä. Niihin kuuluvat yleensä lääkintähenkilöstö, lainvalvonta ja kriisikeskuksen työntekijät, jotka voivat antaa neuvoja, neuvontaa ja tukea uhreille. Yleensä SART -edustajat suosittelevat raiskaussarjan keräämistä 72 tunnin seksuaalisen väkivallan kanssa.
Tutkimus seksuaalisen väkivallan jälkeen alkaa yleensä ottamalla valokuvia uhrista ja keräämällä hänen vaatteensa. Seuraavaksi lääkintähenkilöstö hoitaa mahdolliset hoitoa vaativat vammat ja dokumentoi nämä vammat tietueiksi. Otetaan veri- ja virtsanäytteitä ja kerätään myös suun ja sukupuolielinten alueen vanupuikkoja. Yleensä uhrin hiuksista otetaan näytteitä, ja sairaanhoitaja kerää biologisia todisteita, jotka voivat tuomita hyökkääjän, kuten kehon nesteistä ja hiuksista. Lisäksi potilaalle tarjotaan yleensä ennaltaehkäisevää hoitoa sukupuolitauteihin ja raskauteen, jos nämä ovat huolenaiheita.
Koska tämä tutkimus voi olla järkyttävä, kaikkien tarvittavien laitteiden käsillä pitäminen on erittäin tärkeää. Tämä minimoi liikenteen tutkimushuoneeseen ja sieltä pois, jolloin hoitohenkilökunta voi keskittyä potilaan lääketieteelliseen ja fyysiseen hoitoon. Monissa sairaaloissa on varattu erityinen tila todisteiden keräämiseksi pahoinpitelytapauksissa. Huone voidaan sisustaa ystävällisemmin, ja siihen kuuluu usein oma kylpyhuone.
Monilla alueilla sairaala voi kerätä raiskaussarjan ja pitää sitä, kun uhri päättää, ilmoitetaanko rikos poliisille vai ei. Tietosuojalaki voi myös estää sairaalaa paljastamasta uhrin nimeä, vaikka sairaala voi ilmoittaa rikoksesta lainvalvontaviranomaisille. Potilaille, jotka eivät ole varmoja siitä, haluavatko he nostaa syytteen, raiskaussarjan kerääminen ja säilyttäminen on kuin vakuutus.
Kun rikollislaboratorion edustajat on ilmoitettu lainvalvonnalle, he ottavat raiskaussarjan ja tutkivat sen sisällön. Laboratoriotyö voi selvittää rikoksen tekijän tai ainakin antaa arvokkaita vihjeitä. Rikosasioiden muiden todisteiden ohella raiskaussarjaa valvotaan tarkasti sen keräämisen jälkeen, jotta voidaan vähentää todisteiden väärentämisen tai saastumisen riskiä.