Rajakustannukset ovat kustannuksia, jotka aiheutuvat yhden tuotteen lisää tuottamisesta. Jos yritys valmistaa esimerkiksi 101 tuotetta 100 sijasta, 101. tuotteen valmistuskustannukset ovat rajakustannukset. Tämä hinta voi vaihdella huomattavasti, ja se on yksi niistä asioista, joka on tasapainossa päätettäessä siitä, mitä tuotetaan ja kuinka paljon siitä tuotetaan. Monet yritykset pyrkivät tasapainoon siten, että kustannukset ja hyödyt ovat tasapainossa, mutta saattaa olla tapauksia, joissa korkeammat kustannukset tai pienemmät hyödyt katsotaan hyväksyttäviksi käytettävissä olevan tiedon perusteella.
Voisi ajatella, että yhden tuotteen valmistuskustannukset pysyvät ennallaan, mutta näin ei todellisuudessa ole. Rajakustannukset noudattavat yleensä käyrää. Kun tuotetaan rajoitettu määrä tuotteita, se on yleensä korkea, kun taas suurempien määrien tuotanto alentaa kustannuksia. Tuotantoa koskevien päätösten tekemiseen kuuluu löytää se makea paikka, jossa rajakustannukset sopivat etuihin.
Yksi tapa ajatella sitä on kuvitella rakennusyhtiö, joka rakentaa taloja. Jos se rakentaa viisi taloa vuodessa, rajakustannukset ovat korkeat kuudennen talon rakentamisesta, kun taas jos se rakentaa 10 taloa, 11. talon rakentamisen kustannukset voivat laskea, koska yritys voi neuvotella raaka -aineiden alemmista hinnoista ja se kehittää tehokas rakennusjärjestelmä. Kun luku nousee 15: een, hallintokustannukset alkavat kuitenkin nousta, mikä nostaa kustannuksia uudelleen, kun yritys lähtee tekemään 16. taloa.
Raa’at tuotantokustannukset ovat osa näitä kustannuksia, joihin kuuluvat mm. Materiaalit, tuotteen tuottamiseen tarvittava energia, tehdas, jossa tuote on valmistettu jne. Muita kustannuksiin vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi hallintokulut sekä tekniikan ja resurssien rajoitukset. Yrityksen rajakustannukset voivat nousta, kun se alkaa ylittää näitä rajoja. Samoin ulkoiset vaikutukset, kuten tuotteen ympäristövaikutukset, voidaan myös laskea osana rajakustannuksia.
Joissakin tapauksissa rajakustannukset voivat nousta melko korkeiksi etujen parantamiseksi. Pilaantumisen hallinta on klassinen esimerkki. Perustoimenpiteiden kustannukset ovat yleensä alhaiset, ja niitä pidetään hyväksyttävinä. Koska nämä toimenpiteet ovat loppuneet ja ihmisten on työskenneltävä lujemmin pilaantumisen hallitsemiseksi, kustannukset alkavat nousta. Tämä ei ole taloudellisesti tehokasta, mutta sitä pidetään kohtuullisena kustannuksena pilaantumisen pitämiseksi alhaisena, jotta ihmiset ja ympäristö pysyvät terveempinä.