Rakenteellinen sopeutusohjelma on Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kehitysmaassa toteuttama suunnitelma, jolla pyritään saamaan niiden taloudet tuottavammiksi. Tällaisen ohjelman tavoitteena on auttaa lainanottajamaata maksamaan velkansa ja saamaan aikaan kasvava talous, joka tukee niitä tulevaisuudessa. Yksi niistä voidaan toteuttaa osana alkuperäistä lainaussopimusta tai se voidaan tuoda myöhemmin osaksi ehtoja, jotta lainanottajavaltio saa alemman koron aiemmista lainoista.
Ajatus rakenteellisesta sopeutusohjelmasta on yksi kiistanalaisimmista niin kutsutuissa Bretton Woodsin instituutioissa: IMF: ssä ja Maailmanpankissa. Jotkut ihmiset kokevat, että koska lainanottajamaat ovat yleensä ahdingossa, heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa kaikkia suunnitelmia saadakseen varoja maansa toiminnan ylläpitämiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että IMF ja Maailmanpankki voivat pakottaa politiikalla, jota hallitus ja kansa itse voivat vastustaa voimakkaasti, heikentäen monin tavoin väestön demokraattista tahtoa.
Aiemmin IMF: llä ja Maailmanpankilla oli melko käytännönläheinen lähestymistapa lainanottajamaiden tielle yrittäessään maksaa velkansa takaisin. Kaikki tämä muuttui 1970 -luvulla, jolloin maailmalla oli melko vakava taloudellinen vaikeus ja monet kansat eivät kyenneet maksamaan takaisin. IMF ja Maailmanpankki päättivät sitten, että heidän on suhtauduttava asioihin käytännönläheisemmin, ja alkoivat laatia rakenteellisia sopeutusohjelmia koskevia asiakirjoja valtioille, jotka suunnittelivat lainaa, ja kertoivat heille, mitä heidän olisi tehtävä saadakseen lainat.
Ohjelma keskittyy yleensä ensisijaisesti tapoihin, joita IMF ja Maailmanpankki ajattelevat käynnistävän kansakunnan talouden. Tämä tapahtuu yleensä äärimmäisten vapaiden markkinastrategioiden muodossa, kuten pankkisektorin sääntelyn purkaminen, kaupan esteiden poistaminen, luonnonvarojen ja julkisen teollisuuden yksityistäminen, valuuttojen devalvointi, budjettien tasapainoinen noudattaminen, kansallisen lainsäädännön muuttaminen ulkomaisten sijoitusten suotuisamman ympäristön luomiseksi ja vientitalouksien rakentaminen. Viime vuosina köyhyyden vähentämisestä on tullut myös ohjelman kulmakivi. Sen tavoitteena on paitsi lisätä kansakunnan bruttokansantuotetta (BKT) myös auttaa koko väestöä nostamaan elintasoaan köyhyydestä.
Myös viime vuosina IMF ja Maailmanpankki ovat alkaneet pyytää lainanottajilta lisää panosta ennen lopullisen rakenteellisen sopeutusohjelman laatimista. Tämä panos muodostuu niin kutsutuista köyhyyden vähentämisstrategia -asiakirjoista ja antaa teoriassa lainanottajamaille mahdollisuuden laatia omia strategioita väestönsä auttamiseksi. Käytännössä köyhyyden vähentämistä koskevat asiakirjat ovat usein hyvin samankaltaisia kuin IMF: n ja Maailmanpankin ohjelma -asiakirjat, mikä saa jotkut kriitikot kyseenalaistamaan, kuinka paljon liikkumavaraa lainanottajille todella annetaan.