Rakettimoottori on eräänlainen suihkumoottori, mikä tarkoittaa, että se on reaktiomoottori, joka luo työntövoimaa purkaamalla nopean kaasuvirran haluttua ajosuuntaa vastapäätä ja ajaen eteenpäin eteenpäin vauhdin säilyttämisen vuoksi. Raketin erottuva piirre on, että sen työntövoima valmistetaan kokonaan moottorin omasta ponneaineesta, eikä sitä ole otettu ulkoisesta ympäristöstä. Tämä eroaa muista suihkumoottoreista, kuten turboreaktoreista, turbopuhaltimista ja ramjet -moottoreista, jotka sekoittavat polttoaineensa ilmakehän paineilmaan polttoaineen polttamiseksi ja suihkun tuottamiseksi. Rakettimoottoritekniikka on välttämätöntä avaruuslennoille, koska raketit voivat toimia ilmakehän ulkopuolella. Raketteja käytetään myös ilotulitteiden, aseiden ja nopeiden lentokoneiden kaltaisiin tarkoituksiin.
Rakettimoottorin muotoja on useita. Yleisimmin käytettyä tyyppiä kutsutaan kemialliseksi raketiksi. Kemiallinen raketti ajetaan eteenpäin ponneaineessaan tapahtuvien kemiallisten reaktioiden avulla, jotka tuottavat lämpöä ja tuottavat nopean pakokaasuvirran, joka purkautuu raketin takaa. Jokaisessa kemiallisessa raketissa on polttoaineena syttyvä ponneaine. Tämä yhdistetään vielä syttyvään aineeseen, jota kutsutaan sytyttimeksi tai sytyttimeksi. Käynnistyslaite sytytetään yleensä sähköisen kipinän tai pyroteknisen varauksen kautta, ja lämpö puolestaan sytyttää ponneaineen, joka palaa tuottamaan propulsiivisen pakokaasun.
Polttoaineiden kemikaalit voivat olla kiinteitä aineita, nesteitä tai kiinteitä aineita, jotka on yhdistetty nesteisiin tai kaasuihin. Kiinteän polttoaineen raketissa kiinteä ponneaine, jota kutsutaan viljaksi, varastoidaan yhdessä hapettavien kemikaalien kanssa, jotka toimivat initiaattorina, kun taas nestepolttoaineraketit varastoivat nestemäistä ponneainetta ja initiaattoria erillisiin säiliöihin, kunnes on aika päästää ne polttokammio sekoitetaan. Hybridipolttoaineraketit käyttävät kiinteää ponneainetta, joka sekoitetaan sitten erilliseen säiliöön varastoidun nestemäisen tai kaasumaisen initiaattorin kanssa, kunnes se on käyttövalmis.
Yleisin nykyään käytetty kiinteä polttoaine on nimeltään ammoniumperkloraattikomposiittipolttoaine (APCP), joka viittaa lukuisiin erilaisiin kemiallisiin seoksiin, jotka sisältävät sekä ponneainetta että initiaattoria. APCP sisältää tavallisesti hapettavan ammoniumperkloraatin (NH4ClO4), elastisia polymeerejä, joita kutsutaan elastomeereiksi, ja jauhemaista alumiinia tai muita metalleja. Nestemäiset rakettipolttoaineet koostuvat usein nestemäisestä hapesta, johon on sekoitettu puhdistettua kerosiinia tai nestemäistä vetyä, tai typpitetroksidista (N2O4) sekoitettuna hydratsiiniin (N2H4) tai johonkin sen johdannaisista.
Kiinteän polttoaineen raketit olivat ensimmäinen rakettimoottorin muoto, mutta ne on suurelta osin korvattu tehokkaammilla nestepolttoaine- ja hybridimalleilla. Niitä käytetään kuitenkin yleisesti esimerkiksi ilotulitteiden ja rakettimallien kaltaisiin tarkoituksiin, ja niitä käytetään joskus avaruuslennoissa pienien hyötykuormien lähettämiseen kiertoradalle tai nestemäistä polttoainetta käyttävän raketin täydennykseksi hyötykuorman lisäämiseksi. Esimerkiksi avaruussukkula käyttää yhtä suurta nestemäistä polttoainetta käyttävää rakettia, jota reunustaa kaksi pienempää kiinteän polttoaineen rakettia kiertorataan pääsemiseksi.
Lämpöraketti käyttää ponneainetta, joka lämmitetään ulkoisesta lämmönlähteestä, eikä itse polttoaineen kemiallisilla reaktioilla. Kuuman veden raketit, joita kutsutaan myös höyryraketteiksi, käyttävät vettä ponneaineena lämmittämällä sitä höyrysuihkujen tuottamiseksi. Niitä käytetään usein erittäin nopeissa maa-ajoneuvoissa, kuten drag racersissa. Elektrotermiset raketit käyttävät sähkökenttiä lämmitetyn plasman tuottamiseen, joka sitten lämmittää ponneainetta suihkun tuottamiseksi. Sähkölämpöraketit ovat hyödyllisiä lyhyiden työntövoimapurskeiden tuottamiseen ja niitä käytetään yleisesti esimerkiksi satelliittien korkeuden säätämiseen.
Useita muita lämpörakettityyppejä on ehdotettu, ja ne saattavat lopulta käyttää. Aurinkolämpöraketti käyttäisi aurinkoenergiaa lämmönlähteenä joko altistamalla ponneaine suoraan auringon säteilylle tai käyttämällä aurinkoenergiaa polttoaineen lämmittämiseen. Aurinkoenergia kerättäisiin ja keskitettäisiin peilien tai linssien läpi, jotta saadaan riittävästi väkevää lämpöä. Lämpörakettimoottoria voitaisiin käyttää myös energialla, joka lähetetään sille ulkoisesta lähteestä laser- tai mikroaaltovalonsäteiden kautta. Ydinvoimalla toimiva lämpöraketti voisi lämmittää ponnekaasuaan ydinreaktorin tai radioaktiivisten isotooppien hajoamisen energialla.