Ranskalainen paahtoleipä on ruoka, joka valmistetaan liottamalla leipä munaan ja maitoon ja paistamalla se sitten. Tästä perusreseptistä on monia muunnelmia, sekä makeita että suolaisia, ja ruokalaji on erittäin suosittu monissa osissa maailmaa. Tyypillisesti ranskalaista paahtoleipää syödään aamiaisella. Monet ihmiset tekevät ranskalaista paahtoleipää kotona, vaikka ruokaa tarjotaan myös ravintoloissa, jotka ovat erikoistuneet aamiaiseen.
Lautasen juuret löytyvät todennäköisesti halusta käyttää vanhentunutta leipää. Vanhan leivän maustaminen maitoon on perinne, joka juontaa juurensa ainakin keskiajalta, ja munan lisääminen tekisi siitä paljon rikkaamman ja maukkaamman. Reseptit ovat peräisin ainakin 1800 -luvulta, ja ruoka voi olla paljon vanhempaa. Varmasti monissa elintarvikkeissa leipää liotetaan maitoon ja keitetään, kuten leipävanukassa.
Ranskalaisen paahtoleivän valmistamiseksi kokki vatkaa munat ja maidon keskenään ja liottaa leivän seokseen ennen paistamista ritilällä, yleensä voilla. Ainesosia, kuten muskottipähkinää ja kanelia, voidaan lisätä muna- ja maitoseokseen, jotta ranskalainen paahtoleipä tulee mausteisemmaksi. Henkilökohtaisesta mausta riippuen paahtoleipä voidaan tehdä makeaksi lisäämällä siirappia tai se voi olla suolaista kastikkeella suolaa, pippuria tai kuumaa kastiketta. Se voidaan myös tarjoilla esimerkiksi makkaran tai pekonin kanssa, ja se on parasta lämpimänä.
Ruokaa voidaan kutsua ranskalaiseksi paahtoleiväksi, koska ranskalaiset leivät vanhenevat usein nopeasti. Ranskalaiset erikoisleivät, kuten brioche, on yleensä suunniteltu syötäväksi valmistuspäivänä, ja ne kuivuvat ja mautonta, jos ne istuvat liian kauan. Klassiset ranskalaiset leivät, kuten hapanjuuret ja patonkit, myös vanhenevat nopeasti, mikä voi olla turhauttavaa. Teknisesti voidaan käyttää mitä tahansa leipää aina täysjyväleivästä makeaan leipään, kuten Stollen.
Monet ihmiset pitävät ranskalaista paahtoleipää mukavana ruoana, ja jotkut yhdistävät sen myös lapsuuteen. Ranskalaista paahtoleipää kuvataan ympäri maailmaa useilla eri termeillä. Isossa -Britanniassa se on ”munaleipää”, ja sitä tarjoillaan yleensä suolaisena aamiaisruoana. Ranskalaiset kutsuvat sitä pain perdu, “kadonnut leipä”, ehkä viittaus siihen, että leipä on kadonnut muna- ja maitotaikinaan. Ruoka ei myöskään rajoitu länteen; se on erittäin suosittu myös useissa Aasian maissa.