Rauhan etenemissuunnitelma on energinen ja optimistinen suunnitelma rauhan saavuttamiseksi Israelin ja Palestiinan kansan välillä. Sen loi kansainvälinen suurvaltojen ”kvartetti”: Yhdysvallat, Venäjä, Euroopan unioni (EU) ja YK (YK). Rauhan etenemissuunnitelman varhaisimman version esitteli ensimmäisen kerran presidentti George W. Bush vuonna 2002, kun hän ehdotti itsenäistä, demokraattista Palestiinan valtiota, joka elää rauhanomaisesti rinnakkain Israelin kanssa. Suunnitelmaa ehdotettiin toiveena turvata palestiinalaispakolaisille koti, tuoda demokratiaa ja tietysti vakautta Lähi -itään.
Kun kvartetti kokoontui muodollisesti laatimaan rauhan etenemissuunnitelman, he tekivät sen kolmessa päävaiheessa, joista jokainen perustui edellisen vaiheen suoritukseen ja edistymiseen. Aluksi oli olemassa joitakin perusvaatimuksia, jotka oli täytettävä ennen etenemissuunnitelman aloittamista. Yksi oli se, että palestiinalaishallinnon on uudistettava kohti demokraattista hallintojärjestelmää ja ennen kaikkea vältettävä terrorismia ja väkivaltaa manipuloinnin ja kostokeinona. Lisäksi Israelin oli hyväksyttävä ja tuettava Palestiinaa valtiona ja jätettävä siirtokuntia Gazan alueella ja Länsirannalla.
Kolme lausetta ovat seuraavat:
Vaihe yksi: (suunniteltu valmistumispäivä: toukokuu 2003)
Palestiinalaisten tai vapautusliikkeeseen liittyvien väkivallan lopettaminen.
Palestiinalaisten on järjestettävä demokraattiset vaalit.
Israelin pitäisi vetäytyä Gazan alueelta ja Länsirannan siirtokunnista.
Vaihe 2003: (suunniteltu valmistumispäivä: kesä-joulukuu XNUMX) Tässä vaiheessa järjestetään kansainvälinen konferenssi Palestiinan jälleenrakentamisen aloittamiseksi keskustelemalla sen taloudesta, Israelin ja arabien välisen yhteyden luomisesta, rajojen asettamisesta ja infrastruktuurin rakentamisesta.
Kolmas vaihe: (suunniteltu valmistumispäivä: 2004/2005) Tässä vaiheessa toinen kansainvälinen konferenssi viimeistelee rajat, päättää siitä, kuka “saa” Jerusalemin, ja järjestelyt palestiinalaispakolaisten käsittelemiseksi.
Rauhan etenemissuunnitelma hyväksyttiin laajalti sekä lännessä että Lähi -idässä, ja se alkoi energisesti myönnytyksillä molemmin puolin. Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) johtaja Yasser Arafat nimitti 19. maaliskuuta 2003 Palestiinan ensimmäisen pääministerin Mahmoud Abbasin. Tämä oli suuri askel, koska useimmat länsimaiset hallitukset uskoivat Arafatin olleen merkittävä este rauhalle. Israel puolestaan vapautti useita palestiinalaisia poliittisia vankeja. Valitettavasti yhteistyön henki ei kestäisi kauan – väkivalta jatkui vasta tulitauon julistamisesta 29. kesäkuuta 2003.
Heinäkuun 1. päivään 2003 mennessä rauhan etenemissuunnitelma oli jälleen käytössä, kun Israelin pääministeri Ariel Sharon ja Abbas puhuivat yhdessä etenemissuunnitelman puolesta. Israel vetäytyi Betlehemistä, ja Yhdysvallat lupasi antaa 30 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (USD) Palestiinan jälleenrakentamiseksi.
Arafatin kuoleman jälkeen vuonna 2004 länsimaiset johtajat olivat toiveikkaita siitä, että rauha etenee, vanhojen vihamielisyyksien ja uskollisuuksien rasittamana. Helmikuussa 2005 pidettiin huippukokous palestiinalaisten, Egyptin ja Jordanian kanssa, ja he toistivat tukevansa etenemissuunnitelmaa. Sharonin vauhti päättyi, kun tammikuussa 2006 hän oli vakava aivohalvaus. Sen sijaan Ehud Olmert sitoutui jatkamaan visiotaan ja jatkamaan työtä etenemissuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi.
Suuri este esitettiin vuonna 2006, kun Hamas (islamilainen vastarintaliike) voitti suurimman osan Palestiinan parlamentin paikoista. Koska Yhdysvallat ja Israel ovat ilmoittaneet, etteivät ne tule toimeen Hamasin kanssa sen lupauksen vuoksi tuhota Israel, näyttää siltä, että rauhan etenemissuunnitelma on pysähtynyt. Vihollisuudet jatkuivat vuoden 2006 aikana Israelin joukkojen ja Libanonin Hizbollahin sekä Gazan Hamasin joukkojen välillä. Vuodesta 2007 lähtien edes rauhan etenemissuunnitelman ensimmäistä vaihetta ei ole saatettu päätökseen.