Rautatielaki on liittovaltion laki, jonka Yhdysvaltain kongressi hyväksyi vuonna 1926 rautatiealan työsuhteiden hoitamiseksi. Vuonna 1936 rautatietyölain tai RLA: n muutos lisäsi lentoliikennealaa. RLA: n päätavoitteena on estää lakot korvaamalla sovittelu, neuvottelut ja välimiesmenettely työriitoja ratkaistaessa.
Vuoden 1877 rautatielakon aikana Yhdysvaltojen liittovaltion joukkojen väliintulo oli tarpeen ennen ratkaisua. Kongressi hyväksyi sitten vuoden 1888 välimieslakiin perustaakseen välimiespaneelit tutkimaan ja välittämään rautatiealan työriitoja. Toiminta oli täysin tehotonta, koska vain yksi paneeli kutsuttiin koolle Pullman -lakon jälkeen, ja liittovaltion joukkoja tarvittiin vielä lakon lopettamiseksi ennen paneelin väliintuloa.
Vuonna 1898 hyväksytyllä Erdman -lailla yritettiin vahvistaa välimiespaneeleja tekemällä päätöksistä sitovia. Erdman -laki kielsi myös työntekijöiden syrjinnän ammattiliiton jäsenyyden ja toiminnan vuoksi. Rautatyöntekijöille myönnettiin enemmän oikeuksia Adamsonin lain voimaantulon myötä vuonna 1916. Adamsonin laki lyhensi säännöllistä työpäivää kahdeksaan tuntiin ja myönsi saman palkan, joka oli annettu kymmenen tunnin työstä. Puolentoista tunnin vakioitu ylityökorvaus oli toinen säädös.
Vuonna 1917 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson otti rautateiden haltuunsa käyttääkseen niitä armeijan joukkojen ja tarvikkeiden kuljettamiseen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen rautateiden hallinta palautettiin yksityiselle sektorille. Kongressi hyväksyi sitten vuoden 1920 kuljetuslain, joka sisälsi rautateiden työlautakunnan perustamisen riitojen ratkaisemiseksi. Rautatielautakunta käytti väärin valtuuksiaan, ja vuonna 1922 järjestettiin toinen kansallinen rautatielakko.
Rautatieyritykset ja ammattiliitot neuvottelivat keskenään rautateiden työlain luomiseksi. Toisin kuin useimmat kongressin hyväksymät säädökset, RLA hyväksyi muutamia muutoksia. Rautatielaki perusti hallituksen nimittämän sovittelulautakunnan avustamaan työasioiden ratkaisemisessa. Erimielisyydet, joita sovittelulautakunta ei pysty ratkaisemaan, menevät vapaaehtoiseen välimiesmenettelyyn.
Rautatielaki luokittelee riidat suuriksi ja vähäisiksi. RLA kieltää tehokkaasti lakot pieniä asioita varten, mutta lakot suurista asioista ovat mahdollisia sovittelun ja neuvottelumenettelyjen noudattamisen jälkeen. Menettelyt ovat melko tyhjentäviä, ja tuomioistuimilla on oikeus määrätä lakko, jos prosessi ei ole valmis. Lakossa olevat työntekijät voidaan vaihtaa lakon aikana, mutta yritys ei voi irtisanoa lakkoilevien työntekijöiden työsuhteita vain lakkoon osallistumisen vuoksi.