Realpolitik on lähestymistapa politiikkaan, diplomatiaan ja ulkosuhteisiin, joka pyrkii olemaan ei-ideologinen, kuten tekemällä sitä, mikä on kansallisen edun mukaista, ilman että hän joutuu riippumatta perusteettomista diplomaattisista tavoista tai yleisön tunteista. Esimerkki realpolitiikasta olisi Yhdysvallat, joka tavoitti Kiinan 1970 -luvulla, vaikka protestoivat, että Amerikan ei pitäisi liittyä kommunisteihin. Molemmat maat saivat suurta taloudellista hyötyä paremmista suhteista, mutta joidenkin ihmisten mielestä sen ei olisi koskaan pitänyt tapahtua.
Termi Realpolitik tulee Ludwig Son von Rochaulta, saksalaiselta kirjailijalta ja poliitikolta 19-luvulla. Metternich oli Wienin kongressin arkkitehti. Wienin kongressi, joka pidettiin 1814 vuoden jatkuvan sodan jälkeen, lähinnä Napoleonin kanssa, päätyi Euroopan kansainvälisen politiikan kehykseksi vuoteen 1815 saakka, jolloin syttyi ensimmäinen maailmansota.
Halveksiviensa mielestä Realpolitikia pidetään joskus machiavellistisena, joka perustuu ”päämäärät oikeuttavat keinot”, pakottaviin ja moraalittomiin. Sen kannattajille Realpolitik yksinkertaisesti tunnustaa todellisuuden ja tekee parhaansa kansainvälisessä politiikassa ilmeisten todellisuuksien valossa. Realpolitiikan harjoittaminen voi olla poliittisesti vaikeaa, ja se voi tarkoittaa yleisen mielipiteen uhmaamista. Se on kuitenkin ristiriidassa käsityksen kanssa hallitsijasta tai diplomaatista, joka toimii yksinomaan yleisen mielivallan mukaisesti ja omalla ohjauksellaan.
Nykyaikana Realpolitiikan tärkein harjoittaja, puolestapuhuja ja popularisoija on Henry Kissinger, joka oli Yhdysvaltain presidenttien Richard Nixonin ja Gerald Fordin alaisuudessa ulkoministeri vuosina 1973–1977 ja joka oli hallitseva voima Yhdysvaltain ulkopolitiikassa suurimman osan 1970 -luvulla. Kissinger oli kiistanalainen ulkoministeri lähinnä osallistumisestaan Vietnamin sotaan. Hänen arvostelijansa hyökkäävät hänen kimppuunsa Vietnamin sodan laajentamisesta Laoseen ja Kambodžaan, kun taas hänen kannattajansa huomauttavat, että Pohjois -Vietnam oli aina jättänyt huomiotta kaikkien kolmen maan väliset rajat, joten Yhdysvaltojen olisi teeskenneltävä, että huoltoasemat eivät olleet Kambodžassa tai Laosissa. . Toistaiseksi ei näytä siltä, että historia olisi laskenut lopullisesti kummallakin puolella, mutta hyväksi tai huonommaksi Kissingerin toiminta Vietnamin alueella on vakioesimerkki Realpolitikista.