Käypä markkinahinta on kustannus, jonka ostaja on valmis maksamaan hyödykkeestä olettaen, että sekä ostaja että myyjä käyttävät kohtuullisia strategioita omaisuuserän markkina -arvon määrittämiseksi. Tämäntyyppistä hintaa ei yleensä kehitetä hetken mielijohteesta, ja sillä on oltava jonkinlainen perusta. Tästä syystä kohtuullisen markkinahinnan saavuttaminen edellyttää kaikkien omaisuutta koskevien olennaisten tietojen arviointia, mukaan lukien hintaluokan määrittäminen, jonka ostajat todennäköisesti pitävät kohtuullisena.
Myyjien kannalta oikeudenmukaisen markkinahinnan tunnistaminen edellyttää usein omaisuuden vertaamista samankaltaiseen omaisuuteen. Toisin sanoen myyjä tutkii tarkasti omaisuuserien markkinahintoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin omaisuuserät, jotka hän haluaa myydä. Tämä menetelmä voi usein auttaa määrittämään oikeudenmukaisen markkinahinnan yleisen vaihteluvälin, joka voi kaventua tarkkaan lukuun, kun muut kriteerit otetaan huomioon. Ostajat suorittavat myös vertailuja saadakseen käsityksen siitä, mikä on kohtuullinen markkinahinta, ja käyttävät näitä tietoja määrittääkseen, mitä he ovat valmiita maksamaan hyödykkeestä.
Käyvän markkinahinnan laskeminen on yleistä käytettyjen ajoneuvojen kaltaisten ostojen osalta. Monissa osissa maailmaa sinisenä kirjana tunnettu resurssi tarjoaa perustan tämän hinnan laskemiselle. Pohjimmiltaan kirja ottaa huomioon ajoneuvon iän ja keskimääräisen kulumisen nopeuden merkin ja mallin julkaisupäivästä lähtien. Jälleenmyyjät käyttävät sinistä kirjanpitoarvoa lähtökohtana myyntihinnan määrittämisessä, mutta ottavat huomioon myös sellaisia tekijöitä kuin kuluneiden osien vaihtaminen tai lisävarusteet, jotka parantavat ajoneuvon haluttavuutta. Joissakin tapauksissa jälleenmyyjät käyttävät sinisen kirjan kohtuullista markkinahintaa myynninedistämistarkoituksessa ja mainostavat tiettyjen ajoneuvojen olevan alle sinisen kirjanpitoarvon.
Kunnat käyttävät myös oikeudenmukaista markkinahintaa kiinteistöverojen laskennassa. Tässä tilanteessa kunta ottaa markkinahinnan määrittäessään huomioon sellaiset tekijät kuin kiinteistön sijainti, asunnon mitat ja tontin koko, jossa koti sijaitsee. Tätä lukua käytetään sitten verojen määrittämiseen kyseisellä lainkäyttöalueella sovellettavien lakien ja asetusten määrittämien prosenttiosuuksien perusteella. Käyvän markkinahinnan muutoksista riippuen nämä vuotuiset kiinteistöverot voivat nousta tai laskea vuosien varrella.