Vuoden 1938 oikeudenmukaisten työstandardien laki on lakiesitys, jonka tarkoituksena on suojella työntekijöitä teollisen vallankumouksen aikaisilta väärinkäytöksiltä. Tänä aikana yritykset maksoivat työntekijöille hyvin pienen palkan, mutta ihmisillä, erityisesti uusilla maahanmuuttajilla, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä työhön perheidensä hoitamiseksi. Työntekijöiden suojelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että työnantajat maksavat oikeudenmukaista ja kohtuullista palkkaa, hyväksyttiin oikeudenmukaisen työn standardilaki.
Vuoden 1938 reilun työlainsäädännön alkuperäisiä säännöksiä sovellettiin kaikkiin yrityksiin, jotka harjoittivat tai vaikuttivat valtioiden väliseen kauppaan. Syy tähän rajoitukseen oli, että se annettiin liittovaltion lailla, eikä liittovaltion lainsäätäjillä ole laajaa valtaa hallita yrityksiä. Liittohallitus saa valtuudet antaa tällainen laki Yhdysvaltain perustuslain valtioiden välisestä kauppalausekkeesta, joka antaa sille valtuudet hallita valtioiden väliseen kauppaan liittyviä kysymyksiä.
Vuoden 1938 laki sisälsi kolme päämääräystä. Ensinnäkin se asetti säännöt sen varmistamiseksi, että ihmisille maksetaan toimeentulopalkka. Toiseksi se määräsi ylityöstä erityiset palkasäännöt. Kolmanneksi se loi erityisiä lakeja alaikäisten työllistämiseksi.
Lakiesityksen toimeentulopalkkasäännösten mukaan oikeudenmukaista työtä koskevista säännöistä säädettiin liittovaltion minimipalkka, jota sovellettiin kansallisella tasolla. Työnantajien oli maksettava jokaiselle työntekijälle vähintään minimipalkka. Lain mukaan alin minimipalkka oli 0.40 dollaria tunnissa.
Elinpalkkasäännökset takaavat myös työntekijöille ylityöt, jotka maksetaan puolitoista kertaa. Tämä tarkoitti sitä, että jos työntekijä työskenteli yli 40 tuntia tietyn viikon aikana, hänelle maksettiin puolitoista tuntia näistä tunteista. Joten, jos työntekijä ansaitsi 0.40 dollaria tunnissa, jokaisesta tunnista, jonka hän teki yli 40 tuntia viikossa, hänelle maksettiin 0.60 dollaria.
Laissa vahvistettiin myös säännöt alaikäisten työllistämiselle. Laissa asetettiin säännöt, jotka rajoittavat alaikäisten työllistämistä ”sortavassa lapsityössä”. Tähän sisältyi rajoitusten asettaminen siitä, kuinka monta tuntia lapsi voi työskennellä, ja kielto lapsilta työskentelemästä erittäin vaarallisissa tai vaarallisissa tehtävissä.
Alkuperäiseen reilun työlainsäädännön lakiin on tehty monia muutoksia sen voimaantulon jälkeen vuonna 1938. Esimerkiksi vuoden 1949 muutoksessa minimipalkka nostettiin 0.75 dollariin tunnissa. Vuonna 1963 annettiin laki Equal Pay for Equal Work, jossa määrättiin, että miehille ja naisille maksetaan sama palkka samasta työstä.
Muut vuosien aikana tehdyt muutokset laajensivat lakia koskemaan enemmän yrityksiä ja organisaatioita sekä tarjoamaan laajempaa suojaa työntekijöille ja alaikäisille. Minimipalkkaa on myös korotettu useita kertoja, mukaan lukien vuoden 2007 muutos 7.25 dollariin. Kaikki nämä lait on suunniteltu varmistamaan, että työntekijä on suojattu.