Reititysverkkotunnus on termi, jota käytetään tunnistamaan tietokoneverkon hierarkian alempi taso suhteessa verkkoliikenteen reititykseen. Kaikkia verkkotunnuksen alla olevia tietokoneita ja reitittimiä on hallinnoitava yhdestä lähteestä, kuten yrityksestä tai organisaatiosta, ja niiden on noudatettava yhtä reititysprotokollaa. Tietyssä verkkotunnuksessa voi olla muita aliverkkoja verkon topologian tarkentamiseksi, kunhan aliverkot noudattavat samaa reititysprotokollaa. Lisäksi tietty verkkotunnus voi olla olemassa osana laajempaa verkkoa.
Tapa, jolla reititysalue sopii yleiseen hierarkiaan, riippuu jonkin verran verkon rakenteesta ja käytetyistä reititysprotokollista. Se on usein aliverkko hallinnollisesta verkkotunnuksesta, jolla voi olla mikä tahansa määrä reititysalueita. Tällä tavalla kaksi eri reititysverkkotunnusta voi toimia eri reititysprotokollien mukaisesti samalla hallinnollisella alueella, mutta niitä voidaan silti hallita yhdestä lähteestä. Kaksi tai useampia hallintoalueita voidaan myös yhdistää, jos kolmas reititysprotokolla on toteutettava, mutta se pidetään erillään kahdesta muusta.
Hierarkiassa tehostettuna hallinnollinen alue voi olla olemassa niin kutsutussa itsenäisessä järjestelmässä. Itsenäistä järjestelmää voidaan periaatteessa pitää mitä tahansa reititystoimialueiden kokoelmaa, jolla on vakiintunut reitti Internetiin. Useimmissa tapauksissa yksi hallinnollinen alue ja sen reititysalue on itsenäinen järjestelmä, jota joskus kutsutaan myös yhdenmukaiseksi toimialueeksi. Tämä johtuu siitä, että jotta verkkoliikenne pääsee toiselle hallinnolliselle toimialueelle, sen on yleensä kuljettava Internetin kautta päästäkseen toiseen hallintoalueeseen.
Reititysverkkotunnus toimii nimenomaisesti määritetyn reititysprotokollan avulla. Sisällä on mikä tahansa määrä tietokoneita, joita kutsutaan pääjärjestelmiksi (ES). Niiden yhdistäminen ryhmiin ovat tyypillisesti reitittimiä tai muita verkkolaitteita, joita kutsutaan välijärjestelmiksi (IS). Näistä ryhmittelyistä tai aliverkkoista käytetään nimeä ES-IS (end system to intermediate system). Yhteistä reititysprotokollaa jakavien välijärjestelmien ryhmittävistä protokollista käytetään nimitystä verkkotunnuksen sisäinen välijärjestelmä välijärjestelmään (IS-IS).
Vaikka verkkotunnusten reitityssäännöissä määrätään, että koko verkkotunnuksessa käytetään yhtä reititysprotokollaa, on satunnaisia poikkeuksia. Esimerkiksi yhdellä ES: llä voi olla suora polku IS: ään. Teknisesti tätä voidaan pitää toisena reititysprotokollana, koska reitti on muodostettu ES: n ja IS: n välille, vaikka se ei häiritse ensisijaista verkkotunnuksen sisäistä IS-IS-protokollaa. Yleensä verkkotunnuksen sisäistä IS-IS-protokollaa kutsutaan usein sisäisen yhdyskäytävän protokollaksi (IGP).
Koska yhdellä hallinnollisella toimialueella voi olla useita reititysverkkotunnuksia, on olemassa tapoja yhdistää ne tapaukset, joissa useiden hallinnollisten toimialueiden on muodostettava yhteys. Tässä tapauksessa kahden hallintotunnuksen yhdistämiseen voidaan käyttää eri protokollaa kuin reititysalueen käyttämä protokolla. Tämä tunnetaan verkkotunnusten välisenä IS-IS-protokollana. Vaikka kahta hallinnollista aluetta, joita hallinnoi yksi hallinnollinen lähde, voi olla olemassa, turvallisuuden vuoksi ne on yleensä yhdistetty rajayhdyskäytäväprotokollan (BGP) kautta.